Annelin perhe (s. 149–150)
Mutta seis. Enpäs kerrokaan sitä ihan vielä, vaikka se oikeastaan on kaikkein tärkeintä, mitä Onnelille ja minulle koskaan on
tapahtunut. Ensin minä kerron vielä hiukan lisää Onnelista ja itsestäni. Minun isäni on professori ja äitini Naisyhdistyksen puheenjohtaja. Sattuu niin hassusti, että he eivät ollenkaan asu samassa talossa, eivät edes saman kadun varrella. Se on aika merkillistä, mutta aikuiset ovat muutenkin aika kummallisia.
Isä asuu Pihlajanmarjakadulla, ja hänen talouttaan hoitaa Minna. Minnan hiukset ovat lattiarievun väriset ja ne on sidottu tiukalle solmulle niskaan. Kaikki hänessä näyttää olevan yhtä tiukkaa, silmät ja nenä ja suukin. Hänen äänensäkin on hyvin tiukka.
Minnan kengänkorot paukuttavat lattioita kaiket päivät kop-kop-kop. Luulen, että hän pitää kaikenlaisesta paukuttelusta, sillä milloin hän ei paukuta korkojaan tai pannuja ja kattiloita ja posliineja keittiössä, hän paukuttaa mattoja ja vuodevaatteita parvekkeella. Mutta Minna ei pidä muiden paukuttelusta kuin omastaan. Jos minä satun joskus kolistelemaan, hän sanoo heti: – Ei saa kolistella noin kauheasti! Se häiritsee professoria. Silloin minä tavallisesti lähden äidin luo Kissanminttutielle.
Äidin taloutta hoitaa Adele. Hän on hyvin hieno ja hänellä on valkoinen pitsiesiliina ja valkoinen pitsimyssy ja hän sanoo ”Hyi kamalaa!” kaikille asioille, jotka hänen mielestään ei ole hienoja. Minä en hänen mielestään ole ollenkaan hieno, ja niin minun on hyvin vaikea tulla toimeen Adelen kanssa. Tai Adelen minun kanssani.
Äidin luona tavallisesti surisee. Siellä on melkein aina jokin ompeluseura tai yhdistys tai kerho. Vieraat rouvat ja neidit istuvat silkkipuvuissaan ja hattu päässään ja juovat kahvia ja puhuvat ja puhuvat. Adele sanoo, että minun on pantava sievä mekko ylleni ja mentävä tervehtimään vieraita.
Ja sitten minun pitää istua hiljaa ja kuunnella surinaa, kunnes minua alkaa nukuttaa, niin että liu’un alas tuolilta ja menen takaisin isän luo Pihlajanmarjakadulle.
Marjatta Kurenniemi: Onnelin ja Annelin kootut kertomukset. WSOY 2013.
