Onnelin perhe (s. 152–153)
Onnelin koti on aivan toisenlainen. Onnelilla on isä ja äiti ja neljä veljeä ja neljä sisarta, ja he asuvat kaikki yhdessä, vieläpä samassa huoneessa. Onnelin kotona kuuluu sekä pauketta että surinaa ja sen lisäksi vielä paljon muita ääniä.
Onneli on yhdeksästä lapsesta viides, niin että hän on juuri keskimmäinen. Ja siitä johtuu, että hän on hiukan yksinäinen kotonaan, niin hassulta kuin se kuulostaakin. Mutta niin se vain on. Neljä vanhinta on aina yhdessä – ja heidän mielestään Onneli on liian pieni heidän joukkoonsa. Samaten neljä nuorinta leikkivät mieluiten yhdessä, ja Onneli on liian iso heidän seuraansa. Mutta nyt kun me olemme parhaat ystävät, ei Onneli enää välitä siitä ollenkaan. Meillä on niin hauskaa yhdessä.
Toisinaan me leikimme isän pihalla Pihlajanmarjakadulla ja toisinaan äidin puutarhassa Kissanminttutiellä. Eikä kukaan koskaan tiedä eikä välitä, missä me olemme. Ja sehän on vain hyvä.
Marjatta Kurenniemi: Onnelin ja Annelin kootut kertomukset. WSOY 2013.