Tasapeli, s. 141–142
– Risto, miksi sinä muutuit niin omituiseksi, kun sinä pelasit sillä koneella?
– En minä tiedä. Se johtui kai koneesta. Se kone oli ihan villi.
– Ai, Nelli sanoi. – No mitä ne tsoklit, toffee ja tsinuski sitten olivat?
Risto näytti vaivaantuneelta.
– Ai nekö? Ne olivat vain semmoisia.
– Ai mimmoisia?
– No… semmoisia painiotteita.
– Mitä varten niillä oli sellaiset nimet?
– Minä vain keksin ne, Risto sanoi. Ei tullut muutakaan mieleen.
– Onko sinulla ikävä niitä? Nelli kysyi.
– Ai mitä?
– Niitä painiotteita.
– On vähän, Risto sanoi ja puristi Nelliä nilkasta.
– Apua! Nelli huusi ja katsoi Ristoa kauhuissaan.
– No ei ole, Risto sanoi ja hyppäsi veteen. – Uidaanko kilpaa?
– Joo. Kumpi on ensimmäisenä rannassa?
Risto ja Nelli kauhoivat vieretysten ja tulivat yhtä aikaa maaliin.
– Tasapeli, sanoi Risto.
– Tsoklit, sanoi Nelli ja heitti kärrynpyörän.
– Ei kun toffee, sanoi Risto ja teki kuperkeikan.
– Tsinuski, sanoivat Risto ja Nelli ja kaivautuivat lämpimään hiekkaan.
Sinikka Nopola ja Tiina Nopola: Risto Räppääjä ja villi kone. Tammi 2010.
