Raketti, osa 1 (s. 51–54)
Kun Urpo ja Turpo olivat pelanneet sählyä tarpeekseen, ne päättivät lukea yhdessä avaruuskirjaa.
Turpo: Leikitään avaruusmiestä.
Mut-ta Urpo ei halunnut avaruusrakettiin. Se halusi katsella tähtiä kauempaa. Sitä paitsi Urpo halusi istua rauhassa iltateellä.
Turpo: Entä jos haetaan kuuhiekkaa ja leivotaan kuukakku?
Urpo näytti kiinnostuvan. Kakku, leivokset ja hillopurkit kuulostivat hyvältä. Karhut hiipivät keittiöön.
Ja siinä se oli! Tiskipöydällä oli uusi avaruusraketti. Se oli juuri sopivankokoinen karhuille. Sen alla oli laukaisualusta ja vieressä rakettimoottori ja käynnistysnappulat.
Turpo: Minä menen ensin, koska minä sen löysin.
Urpo: Mene vaan. Vaikka minäkin löysin sen.
Turpo: Sinä lasket kymmenestä nollaan ja laukaiset raketin.
Urpo: Selvä, herra nallenautti!
Turpo katsoi ystäväänsä hölmistyneenä.
Turpo: Mikä ihmeen nallenautti?
Turpo kiskoi ylleen äidin kumisia keittiökäsineitä ja Urpo selitti, että avaruuslentäjä on ammatiltaan astronautti. Avaruusnalle on tietysti nallenautti.
Turpo: Valmiina lähtöön!
Se oli jo p-keutunut avaruuspukuun.
Urpo: Nallenautti rakettiin!
Ur-po nosti kahvinkeittimen kannun kantta. Turpo ryömi sisälle kannuun. Lasikannusta näki hyvin ulos ja Urpo valmistautui käynnistämään moottorin. Urpon tassut vapisivat. Raketti oli hieno, uusinta mallia. Siinä oli pakoputki, sakoputki sekä suikkuantenni. Siinä oli hymykenno, suukkoakut ja laulumoottori.
Urpo: Kolme, kaksi, yksi, nolla!
Ur-po laski ja painoi nappia. Rakettiin syttyi punainen valo.
Hannele Huovi: Urpo ja Turpo avaruudessa. Tammi 2011.
Raketti, osa 2 (vain äänitteellä)
Turpo lensi, vaikka raketti ei näyttänyt liikkuvan. Avaruudessa oli sinistä ja mustaa ja Turponautti oli innoissaan. Se katseli miten meteorit, pyrstötähdet ja avaruussumut kelluivat hänen ohitseen. Mutta sitten Turpon takamusta alkoi kuumottaa. Raketin pohja poltti tassuja. Avaruuspuvun kumi alkoi haista.
– Sulje moottori! Turpo huusi kannusta, mutta Urpo ei kuullut.
Turpo hyppi ja murisi lasin takana, mutta Urpo vain ruuvaili kaukoputkeaan eikä huomannut mitään. Onneksi äiti tuli keittiöön ja painoi kahvinkeittimen pois päältä.
– Kaikkea sitä näkee! Äiti sanoi. – Karhu kahvinkeittimessä!
– Se on avaruuslentäjä, Poika sanoi. Hän oli tullut äidin perässä keittiöön.
– Siinä olisi voinut tulla vaikka minkälainen vahinko, sanoi äiti.
– Tässä raketissa on hymykenno, suukkoakut ja laulumoottori, Poika selitti.
Äiti ei näyttänyt enää kovin vihaiselta. Hän otti karhun pois kannusta, riisui kuuman kumihanskan ja huuhteli karhun takamuksen kylmällä vedellä. Sitten hän antoi sen Pojalle ja näytti miettivän.`
Äiti meni astiakaapille, kaivoi kaapista suuren muovisen mehukannun ja selitti, että se olisi vielä parempi raketti. Se oli kevyttä muovia ja sopi paremmin painottomaan avaruuteen.
– Raketin pusukahva on uusinta avaruustekniikkaa, äiti sanoi. Ja siltä se näyttikin.
Hannele Huovi: Urpo ja Turpo avaruudessa. Tammi 2011.
