Ohjeistus oppilaille: Kuulet karhusta kertovan tekstin kaksi kertaa. Kirjoita ensimmäisen kuuntelukerran jälkeen muistiinpanoja. Toisen kuuntelukerran jälkeen kerro ja kirjoita omin sanoin karhusta.
Karhu
Maassamme on arviolta sadasta kahteensataan karhua. Suurin osa niistä elää Suomen itä- ja pohjoisosien erämaissa, joten moni ihminen ei pääse näkemään kontiota luonnossa.
Karhunaaras, jolla on poikasia, voi olla vihainen. Se puolustaa jälkeläisiään, jos tuntee vaaran uhkaavan niitä. Haavoittunut karhu on hengenvaarallinen. Muutoin karhu ei hyökkää ihmisen kimppuun.
Karhu syö marjoja, juuria, muurahaisia, sammakoita ja haaskoja - siis melkein mitä tahansa suuhun osuvaa. Tuoreen lihan makuun päässeet karhut voivat tappaa poroja, hirviä, lehmiä, hevosia, lampaita.
Syksyllä, kun ruoka käy vähiin, karhu vetäytyy talvipesäänsä. Siellä se nukkuu talviunta syömättä ja juomatta. Talvipesä on tavallisesti kaatuneen puun juurakon alle, louhikkoon tai muurahaispesään kaivettu onkalo, harvemmin valmis kallioluola.
Karhuemo synnyttää pennut - yleensä kaksi - talvipesässä. Uros nukkuu omassa pesässään. Kun kevätaurinko alkaa lämmittää, lähtevät karhut ruoanhankintaan. Uroskarhu ei välitä perheestään, vaan emo saa hoitaa pikkunallet yksinään.
Muokattu teoksesta Ulrika ja Karl Henning: Lasten eläinopas. Suomen oloihin soveltaen suomentanut Pirkko Paasivirta. Gummerus 1981.
Pääkohdat, joiden vastauksia oppilaat voivat etsiä kuuntelusta:
- Karhuja Suomessa n. 100–200.
- Karhut elävät pääosin Suomen itä- ja pohjoisosien erämaissa.
- Yleensä karhu ei ole ihmiselle vaarallinen.
- Karhu syö marjoja, juuria, muurahaisia, sammakoita, haaskoja; poroja, hirviä, lehmiä, hevosia, lampaita – melkein mitä vain.
- Syksyllä vetäytyy talvipesään ja on siellä syömättä ja juomatta.
- Pesä tavallisesti onkalo.
- Synnyttää keväällä tavallisesti kaksi pentua.
- Emo huolehtii pennuista yksin.
