Kielikarhu

Kielikarhu on uudenlainen oppikirjasarja alakoulun suomi toisena kielenä -opetukseen. Materiaali pohjautuu suomi toisena kielenä -opetussuunnitelmaan (Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2004, Opetushallitus) ja sitä voi käyttää sekä pienryhmässä että yksilöllisesti. Kielikarhun osan 2 tekstit ja tehtävät on suunniteltu käyttäjille, joiden kielitaidon taso on eurooppalaisen viitekehyksen asteikolla A1.2-A2.1(-A2.2). Materiaali soveltuu hyvin käytettäväksi 3. – 4. luokalla tai oppilaan kielitaidon tason mukaan myöhemmillä vuosiluokilla. Materiaaliin kuuluvat rinnakkain käytettäviksi Kielikarhu 2 -tekstikirja, harjoituskirjat A ja B, äänite sekä tämä opettajanopas: Harjoituskirja A liittyy tekstikirjan alkuosan kappaleisiin ja harjoituskirja B vastaavasti loppuosan kappaleisiin (vuosiluokille 3 ja 4 tai haluttaessa oppijan kielitaidon mukaan vuosiluokkiin sitomatta), äänitteeltä löytyy kuunneltavia tekstejä koko kirjaan. Parhaan hyödyn materiaalista saa, kun hankkii nämä kaikki käyttöönsä.

Oppimateriaalin punaisena lankana on funktionaalinen kielenoppimiskäsitys. Siinä rakenteiden ja muun kielitiedon opettelu sidotaan osaksi oppilaalle mielekästä maailmaa ja siihen kuuluvia tekstilajeja. Huomiota kiinnitetään muodon lisäksi sen merkitykseen ja käyttöön. Kielen harjoittelusta on tehty monipuolista ja kirjassa pidetään jatkuvasti kaikkia kielitaidon eri osia mukana. Harjoitukset on suunniteltu niin, että niissä harjoitellaan oppilaan oikeassa elämässä tarvittavia taitoja, kuten erilaisten tekstien ymmärtämistä, pääasioiden etsimistä, soveltamista, päättelyä ja rohkeutta muodostaa kielestä sääntöjä ja kokeilla uusia muotoja omissa tuotoksissa. Mitä enemmän oppilas itse tekee päätelmiä kielestä, sitä enemmän hän saa keinoja oppia lisää kieltä. Eteneminen tapahtuu oppijan oppimisprosessia mukaillen ja oppilasta ohjataan itse havainnoimaan kieltä valmiisiin sääntökokoelmiin tutustumisen sijasta. Kielioppisääntöjä ei tässä kirjassa annetakaan valmiina, vaan oppilas yhdessä ryhmän ja opettajan kanssa tutkii kieltä ja rakentaa siitä sääntöjä. (Funktionaalisuudesta kielenopetuksessa ovat kirjoittaneet mm. Eija Aalto ja Kaisa Tukia: S2-oppilas rakenteita oppimassa – miten rakenteista tulee kielen käyttötaitoa? Avaimia funktionaaliseen rakenteiden opetukseen, Virke 3/2007: 22 – 25).

Funktionaalinen lähestymistapa tarkoittaa myös sitä, että oppimisen kulun määrää se, mihin kieltä käytetään. Me tekijät olemme tarkkailleet, millaisiin kielenkäyttötilanteisiin tämänikäiset ja tällä taitotasolla olevat oppijat joutuvat ja millaisissa tilanteissa he kohtaavat haasteita. Osaksi on pyritty huomiomaan myös suomi äidinkielenä -opetuksen perustavoitteet ja integroimaan niitä soveltuvin osin harjoituksiin. Tämä siksi, että ne oppilaat, joiden suomen kielen taito on jo melko hyvä, kokevat saavansa tämän kirjasarjan avulla yhtä vahvan oppiainepohjan kuin oppilaat, jotka käyttävät perinteisempiä oppikirjoja. Kirjan harjoitukset ja tietoruutujen sisällöt on suunniteltu tästä näkökulmasta.

S2-oppija elää suomen kielen ympäröimänä. Oppilaan suomen kieli voi olla idiomaattista ja samalla kuitenkin horjuvaa. Ihan perusrakenteet voivat tuottaa ongelmia, vaikka kieli vaikuttaisi hyvinkin pintasujuvalta. Siksi S2-opetus puoltaa paikkaansa jo edistyneemmälläkin ja taitavalla oppijalla. Kielikarhussa on tarkoituksellisesti hyvin eritasoisia tehtäviä, jotta kielitaidoltaan edistyneetkin oppijat saisivat haasteita ja pystyisivät kehittymään omalla tasollaan eteenpäin. Kielitaidon tasoltaan heikommalle oppilaalle tai myöhemmin maahan tulleelle riittävät tuomaan haastetta perustason tehtävät eli harjoituskirjassa värillisellä ympyröidyt harjoitukset eikä tekstiäkään tarvitse lukea kokonaan. Jokainen S2-opettaja tuntee oppilasryhmien heterogeenisuuden: tarjotaan siis mahdollisuuksia kielitaidon kehittämiseen, oppimiseen ja elämyksiin kaikille oppilaillemme!

Kirjan pedagogiikkaan kuuluvat autenttiset, alakoululaisen maailmaan liittyvät teemat, tekstit ja puhetilanteet. Tekstilajit vaihtelevat kaunokirjallisuuden teksteistä oppikirjateksteihin – osa teksteistä on ainoastaan kuunneltavia keskusteluja. Kirjan tekstien lukemisen lomassa oppilaita on hyvä houkutella tutustumaan kirjoihin ja kirjailijoihin syvällisemmin esimerkiksi kirjastojen ja muiden yhteisöjen Internet-sivustojen avulla ja valitsemaan itselleen kiinnostavaa lukemista myös vapaa-ajaksi. Tekstikirjan pääasiallinen tavoite on, että oppijan lukemisen ja tekstien ymmärtämisen taidot syvenevät. Tätä tuetaan ohjaamalla oppilas ”lukuluuppien” avulla ennakoimaan ja tekstien jäljessä olevien kysymysten avulla etsimään tietoa, pohtimaan ja päättelemään tekstin aiheeseen liittyviä kysymyksiä sekä kertomaan vastaavia kokemuksia omasta elämästään. Samalla oppilas johdatellaan vaivihkaa kiinnittämään huomiota joihinkin kielen piirteisiin, joihin kuitenkin syvennytään varsinaisesti vasta harjoituskirjassa. Tekstikirjan lisäksi oppilaille on hyvä hankkia vihkot, joihin osa vastauksista voidaan kirjoittaa. Tässä yhteydessä on hyvä tilaisuus kiinnittää huomiota myös oppilaan käsialan kehittymiseen.

Kirjasarjassa kielitiedon harjoittelu on keskitetty harjoituskirjaan (joka jää mahdollisesta kirjakierrätyksestä huolimatta oppijalle itselleen). Kirjassa ei ole valmiita kielitietolaatikoita, vaan tarkoitus on, että kieltä havainnoidaan, sitä verrataan oppijan aiemmin oppimaan tietoon, sen ilmiöistä keskustellaan ja sen jälkeen kirjataan huomiot tietolaatikkoon. Oppijaa ohjataan tutkimaan rakennetta luonnollisessa kontekstissaan ja useimmiten harjoituskirjan tietolaatikoissa käytetäänkin kielenaineksena tekstikirjan kappaleesta tuttua tekstiä. Vanhan tiedon ja havaintojen pohjalta kootaan rakennesäännöt. Tarkoitus on luoda yhdessä keskustellen kielitiedon sääntöjä ja opetella kirjaamaan niitä. Opetusruudut on laadittu siten, että suomen kielen taidoissaan edistyneempi voi yrittää tehdä niitä ensin myös itsekseen ja kielen opiskelussa vielä alussa oleva täydentää tekstiä opettajan avulla. On tärkeää, että opetusruutujen sisällön oikeellisuus tarkastetaan kuitenkin kaikilta jollain tavalla, yhdessä keskustellen tai ”mallivastausten” avulla. Tässä oppaassa annetut vastaukset viittaavat sisältöön, joka tulisi löytyä oppilaiden vastauksista.

Kielitiedon termeistä ei opeteta kuin välttämättömimmät, jottei termistö kuormittaisi oppijaa itse kielen käytön kustannuksella. Siksi monet kielitiedon termit on myös annettu valmiina ja ne voidaan tarvittaessa ohittaa ja keskittyä itse ilmiöön.

Harjoituskirjan harjoituksissa pysytellään tekstikirjan aihepiirissä ja laajennetaan sen sanastoa samalla, kun harjoitellaan uutta rakennetta tai muuta kielitiedon asiaa. Harjoituksissa edetään tuetusta harjoittelusta kokeilemaan uutta rakennetta kielen eri osa-alueilla ja lopulta yhä omaehtoisempaan tuottamiseen. Oppimista voidaan arvioida havainnoimalla oppilaan kielenkäyttöä: pystyykö oppilas käyttämään opittu asiaa luovasti omassa tuotoksessaan omien ajatustensa ilmaisemiseen?

Kirjan jaksojen otsikoissa sekä Kielikarhun puhekuplissa on hyödynnetty suomen kielen sanaleikkejä, tyypillisiä sanontoja ja sananlaskuja - ilmauksia, jotka sisältävät paljon enemmän merkitystä kuin äkkiseltään huomaa. Jos sanontojen selittäminen tuntuu työläältä ja ne ovat oppilaalle vielä liian vaikeita, ne voi ohittaa ja keskittyä muuhun sisältöön.

Opettaja arvioi itse etenemistahdin vuosiviikkotuntimäärän ja ryhmän tason mukaan. Kirjassa on yhteensä 12 jaksoa, joten lukuvuodessa käsiteltäväksi riittää kuusi jaksoa lukuvuodessa. Jokaiseen kappaleeseen voidaan syventyä niin pitkäksi aikaa, kuin tuntiresurssin puitteissa on mahdollista. Jos siis käytettävissä on kaksi tuntia viikossa, kannattaa ehkä vain käydä joko tekstikirjan teksti ja siihen liittyvät tehtävät tai lukea/kuunnella teksti melko nopeasti ja keskittyä harjoituskirjan tehtäviin. Jos koko äidinkielen ja kirjallisuuden tuntimäärä opiskellaan S2-tunneilla, opettaja voi itse laajentaa esimerkiksi kirjallisuuden, luovan kirjoittamisen ja ilmaisutaidon alueita omilla harjoituksillaan, mutta arviomme mukaan tämä opetusmateriaali lisätehtävineen tarjoaa puuhaa hyvin pitkälti koko oppimääränkin opiskeluun.

Opettajanopas rakentuu siten, että kussakin kappaleessa toistuu suunnilleen samansisältöinen, selkeä rakenne. Etusivulle aukeaa jakson sisältöjen lyhyt esittely ja jakson tavoitteet. Sivupalkista löytyy:

• Opetusruutujen mallivastaukset.

• Kuuntelutekstit eli kappaleeseen mahdollisesti liittyvät äänitteen kuuntelutekstit kirjoitettuina - opettaja voi halutessaan lukea ne myös itse ääneen tai oppilaat voivat harjoitella dialogien lukemista ja esittämistä.

• Kuunteluharjoituksia, jotka liittyvät kappaleen teemaan. Tässä osiossa on mm. erilaisia saneluita, erottelutehtäviä, yhdistelytehtäviä, sananjohtamistehtäviä ja toistokirjoituksia.

• Vinkkejä ja lisämateriaaleja –osio, jossa on kappaleeseen sopivia leikki-, peli-, laulu- ja kirjavinkkejä tai ehdotuksia joidenkin teemaan sopivien opetusmenetelmien käytöstä. Näiden avulla oppimista voidaan laajentaa erilaisiin oppimisympäristöihin ja samalla motivoida oppilasta.

• Joihinkin kappaleisiin on lisätty myös aiheeseen sopivia lisätehtäviä, pelipohjia tms. lisämateriaalia.

Palautetta oppimateriaalista voi antaa osoitteeseen: julkaisut(at)oph.fi. Me tekijät olemme kiitollisia kaikesta palautteesta ja käyttäjäkokemuksista. Kirjan seuraaviin painoksiin voidaan tehdä korjauksia ja tätä opettajanopasta voidaan täydentää aina tarpeen mukaan, myös matkan varrella.