Roolipeli
- Joko tää loppuis?
- Hiljaa siellä! Puhuminen on kiellettyä!
- Muistakaa pysyä edelleenkin rooleissanne! Lopetamme 10 minuutin kuluttua.
- Timo, eikös sinulla lue lapussasi jokin tehtävä tähän?
- Öö… joo... Kaikki, joilla on vihreä kortti, siirtykää ikkunan luo pöydän ääreen täyttämään papereita.
- ----
- Mitä täyttää? Mitä täs lukee? Tää on jotain ufokieltä.
- xxjdölastu… hahhahhah…weptudklj
- Paperin täytettyäsi voit siirtyä tuonne syömään herkkuja.
- Täh? Mut… Kuka näitä osaa täyttää? Eihän näissä oo mitään tolkkua! Et säkään tätä ymmärrä.
- Kyllä siellä ihan selvästi lukee esimerkiksi ensimmäisessä laatikossa: ”Etunimi”.
- Ai nyt mä tajuun, tää on joku henkilöpaperi. Mihin sukunimi ja osoite sitten kirjoitetaan? Ja tarviikos henkilötunnusta?
- stud fasäöf sklaklagk
- Mitä? Mikset sä voi puhuu ymmärrettävästi?!
- Mä ainaki arvailen nää rivit…
- ---
- Okei tos on, saanko mennä syömään karkkia?
- Odota, tässä ei ole kaikki oikein. Nämä viimeiset laatikot on väärin täytetty.
- Onpa oikein! Mitä niihin sitten tulee?
- slkfjskfjg slgjalj
- Hyvä on, kiitos oppilaat. Aika on loppu. Lopeta roolisi. Olet nyt oma itsesi. Sano oma nimesi ja kättele lähellä olevaasi katsoen häntä silmiin ja hymyillen ystävällisesti.
[muminaa, oppilaat istuvat paikoilleen]
- Mitä ajatuksia teidän mielessänne nyt pyörii?
- Mua rupes suututtamaan, kun mä olin saanut kaiken kirjoitettua siihen paperiin eikä ne ollu sittekään oikein. Vaikka mä muistelin, miten äiti ja isä aina täyttää papereita lääkärissä tai veroilmotukseen.
- Ja mä en tykännyt siitä, kun koko ajan joku huusi: ”Hiljaa, puhuminen on kiellettyä!”.
- Mun teki mieli mennä tonne sinisten ryhmään ja viedä niille hedelmiä tai edes jotain, kun meillä oli niin paljon. Tuntu pahalta, kun oli se sääntö, ettei saa edes vaihtaa ryhmää.
- Ymmärrettäviä tunteita. Juuri tuolta minustakin on tuntunut, kun olen tehnyt tätä eri rooleissa.
- Ooksa tehny tätä ite? Ja silti teetit meillä?
- Osaako kukaan sanoa, miksi tein tämän roolipelin teidän kanssanne, vaikka tiesin että se on vaikea?
- ---
- No… ehkä sä halusit, että me tunnetaan samalla tavalla kuin sä silloin.
- Kiitos. Olisitteko te tunteneet tällä tavalla, jos olisin pelkästään kertonut teille omasta kokemuksestani?
- …E-eei…
- Kiitos. On todellakin vaikea asettua toisen asemaan ja kuvitella, miltä toisesta tuntuu, jos itse ei ole kokenut samaa.
- Mutta kyllähän ihminen voi tuntea myötätuntoa toisia kohtaan. En mä ainakaan kestä katsoo vaikka telkkarista ohjelmia, joissa tehdään pahaa eläimille.
- Kiitos. Se on totta, että voimme tuntea myötätuntoa. Ja se juuri tekeekin meistä ihmisiä. Mutta saako myötätunto meidät toimimaan toisin niin paljon, että saamme nälänhädän tai sodat tai väkivallan loppumaan?
- Kaikkien pitäisi toimia, kyllä se sitten loppuisi.
- Ja tietysti, jos mä näen että mun vieressä jotain lyödään mä meen auttamaan, mutta en mä voi auttaa sellaista, jonka mä näen lehden kuvassa.
- On varmaan helpompi toimia silloin, kun väärää tapahtuu ihan lähellä, mutta kaukana tapahtuvat vääryydet ei tunnu niin pahoilta.
- Ehkä tää oli hyvä kokemus. Kun se tuntui pahalta ihan omassa mielessä.
- Kiitos kaikille mielipiteistä. Jatkamme tästä aiheesta ensi tunnilla. Nyt siirrytään herkkupöytään syömään. Ihan kaikki!
- Jee. Mä jo pelkäsin, ettei me saada mitään tuolta…
Mikä sinusta tulee isona?
[Ulko-ovi aukeaa]
- Hei mummi!
- Hei Timo! Ja sinulla on kaverikin mukana. Onpas mukavaa saada vieraita kylään. Tulehan peremmälle, että voin oikein halata sinua.
- Mummi…
- Mitä kultaseni?
- No… äh… ei mitään.
- Ja kukas sinä olet? Anna kun halaan sinuakin.
- Minä olen Mohammed, hyvää päivää.
- Päivää päivää. Minä olen Ritva, Timon mummi. Ja voit sinäkin minua mummiksi kutsua. Niinhän ne kaikki tekevät. Timon isäkin, siis minun poikani.
- Kiitos, rouva Ritva… tai siis rouva Mummi… mummi.
- Oletpa sinä kohtelias poika. Mukava kun sinulla on tällaisia kunnollisia kavereita. No niin, annahan kun katson sinua, Timo. Oletko sinä laihtunut poika? Oletkos sinä syönyt kunnolla? Sinä näytät niin laihalta.
- No oon oon syönyt. Enkä oo laihtunu, kasvanu vaan.
- Tulkaa pojat, minä laitan teille välipalaa.
- ---
- Mmm… onpa hyvää… Ei meidän kaupasta saa näin hyvää pullaa.
- Tää onki mummin omatekemää. Mummi oli ammatiltaan leipuri. Ja se on maailman paras pullanleipoja!
- Ai oli…?
- Minä olen jäänyt jo eläkkeelle, kun olen niin vanha.
- Ai…
- ---
- Anteeksi rouva… mummi. Kuinka vanha sä olet?
- Minä olen 68-vuotias. Jäin eläkkeelle 7 vuotta sitten, varhaiseläkkeelle.
- Mitä se tarkottaa?
- Jäin eläkkeelle aikaisemmin kuin tavallisesti, 61-vuotiaana. Selkäni ei enää kestänyt leipurin hommia. Vaikka työ itse oli kyllä loppuun asti oikein mukavaa. Sen takia varmastikin olen jatkanut vielä nyt eläkkeelläkin.
- Ja nyt me saadaan syödä kaikki sun tekemät herkut! Se on hyvä juttu!
- Niin. No, Timo, mikä sinusta tulee isona? Aiotko leipuriksi? Pienenä leivoit minun kanssani innokkaasti, ja silloin ainakin sanoit rupeavasi leipuriksi.
- Oikeestaan mä halusin perustaa pullakaupan, jossa sä olisit ollut leipurina ja mä olisin saanu syödä herkkuja joka päivä.
- Niinhän se olikin. Hehhehheh. Mitä sinä nyt ajattelet? Vieläkö haaveilet yrittäjän urasta?
- No joo, se kyllä kiinnostaa. Mä voisin myös ruveta lääkäriksi, kun isä sanoi että niillä on hyvä palkka.
- Mä haluaisin lääkäriksi, ja menisin sitten Afrikkaan sellaiseksi lääkäriksi, joka kiertää maaseudulla ja auttaa ihmisiä, joiden koti on kaukana sairaalasta. Mun isä kertoi, että siellä voi kestää kolme päivää kävellä lääkäriin.
- Se on varmaan totta. Ja se on hieno suunnitelma.
- Tai sitten mä haluan jalkapalloilijaksi. Olis huippuu olla maajoukkueessa tähtipelaajana ja päästä Olympialaisiin!
- Ei Suomen joukkue pärjää jalkapallossa niin hyvin.
- Mutta sitten voi pärjätä. Tai sitten mä menisin ammattilaiseksi Brasilian tai Espanjan joukkueeseen. Siitä saa tosi hyvin palkkaa ja tulee kuuluisaksi.
- Onpa mukavaa kuulla pojat, että teillä on tulevaisuudensuunnitelmia.
- Mistä sä haaveilit pienenä mummi? Ootsä aina halunnu leipuriksi?
- Se oli enemmänkin sellainen ainoa mahdollisuus. Kun minä olin nuori ja asuin pienellä paikkakunnalla, siellä ei ollut kouluja lähellä, ja työ piti keksiä niistä vaihtoehdoista mitä oli saatavilla. Ruokaa tarvitsevat kaikki ihmiset joka päivä. Aluksi teinkin kaikenlaista ruokaa, ja nuorempana perustin pitopalvelunkin. Myytyäni sen menin leipuriksi leipomoon.
- Mikä se pitopalvelu on?
- Ihmiset tilasivat minulta ruokaa juhliinsa. Joskus hoidin koko juhlan järjestelyt, kutsukortit ja kaikki.
- Mä muistan mummi! Kun mä olin ihan pieni, teidän kotona oli aina kaikenlaisia askartelutarvikkeita.
- Kyllä, hahah. Muistan kuinka niitä kortteja väännettiin joskus yömyöhään. Sellaista se on yksityisyrittäjän elämä.
- Mä ajattelin kyllä ruveta sellaiseksi yrittäjäksi, joka laskee rahoja ja käy pankissa. Ja työntekijät tekee työt.
- Yrittäjällä täytyykin olla selkeä näkemys siitä, mitä tahtoo. Ja kyllä varmasti jokainen yrittäjä on joutunut tekemään tosi kovasti töitä, ainakin jossain vaiheessa.
- Ehkä mä voisin ruveta sun manageriksi, Mohammed. Mä tekisin sulle hyvät sopimukset menestyvien futisjoukkueiden kanssa, ja sä saisit pelata.
- Se kuulostaa hyvältä. Mutta muista, että mä haluun Brasilian tai Espanjan joukkueeseen.