Kielikarhun kuulumisia
Äiti oli ehdottanut huoneen järjestämistä uuteen uskoon. Risto oli aloittamassa uutta kouluvuotta ja hän olisi jo iso poika, osa leluista joutaisi jo annettavaksi eteenpäin, sanoi äiti. Esimerkiksi pienille serkkupojille.
Hän katseli kirjahyllyä. Olisi kyllä kiva säästää kaikki lapsuudenaikaiset kirjat, mutta mahtuuko hyllyyn enää sitten uusia. Oppikirjojakin on viidennellä luokalla varmasti enemmän kuin viime vuonna, alkaisihan ainakin historia uutena oppiaineena. Ehkä joitain kuvakirjoja voisi antaa serkkupojille, hekin rakastivat kirjoja, vaikka olivat vasta 4- ja 6-vuotiaita.
Hyllyssä nökötti vielä Riston vanha pehmolelu, ruskea ja muhkea karhu, johon Risto oli aina ollut hyvin kiintynyt. Myös sille rakennetut pienet huonekalut olivat vielä paikoillaan: sänky, yöpöytä, kirjoituspöytä, tuoli ja pieni sohva - sekä tietysti oma pieni kirjahylly. Olisikohan jo aika siivota tuo kaikki pois ja panna tilalle kirjoja, ajatteli Risto ja naurahti muistaessaan, kuinka he olivat pienempänä usein yhdessä lukeneet kirjoja ja tehneet läksyjä. Viime kevään karhu oli jo oikeastaan istunut koskemattomana hyllyllään, seuraillut ehkä vähän haikeana Ristoa, joka puursi läksyjensä parissa tai lueskeli rakastamiaan avaruuskirjoja yömyöhään taskulampun valossa, piilossa peiton alla, salaa äidiltä.
Risto otti sängyn alta säilytyslaatikon ja pakkasi sinne karhun ja sen pikku kirjat - ehkä niitä tarvittaisiin kuitenkin vielä tulevaisuudessa.
Yöllä Risto näki unta, jossa hän käveli ensimmäisenä koulupäivänä luokkaan. Repun avonaisesta etutaskusta pilkisti Kielikarhu. Mitähän muut lapset ajattelivat hänestä?
Kysymyksiä kuuntelun jälkeen
1. Kuinka vanha Risto nyt on?
2. Mikä vuodenaika kertomuksessa on?
3. Mitä Risto oli tekemässä?
4. Mikä kirjahyllyssä kiinnosti Ristoa?
5. Mikä oli vaikeata Riston mielestä päättää?
6. Mihin lopputulokseen hän tuli?
7. Miltä Ristosta tuntui?
8. Oletko itse tuntenut joskus samalla tavalla? Kerro siitä.