Kirjaklubissa
Niina: Mitä mieltä olitte kirjan loppuratkasusta? Arvasitteko, että se päättyy näin?
Natalia: Mun mielestä se oli aika kaavamainen. Kyllä mä arvasin, että Daisy pitää lopulta synttärit ja ne kaikki tulee sinne. Ja et ne on lopulta ystävällisii ja suvaitsevaisii.
Nafisa: Paitsi se Chloe, joka oli kyl tyhmä ja ilkee Daisylle… mutta sai ansionsa mukaan.
Niina: Mun mielestä oli tosi yllättävää, et Chloe jätettiin niinku porukan ulkopuolelle. Monesti kirjoissa on onnellinen loppu eikä mitään tällasta ristiriitasta.
Eirin: Jätettiikse oikeesti? Mä en ymmärtäny sitä niin.
Nafisa: No, sehän ite ilmotti, et haluu jäähä pois. Mut Chloe oli niin är-syt-tä-vä [korostaa tätä sanaa], et ihan oikein sille!
Niina: Joo, se siis ite tavallaan halus jäädä pois ABC-kerhosta, mut jotenki jännä, et muut ei ees muodon vuoksi pyytäny sitä jäämään.
Jonna: Samaistuittekste kaikki kirjan henkilöistä Daisyyn? Siis oliko helpointa ymmärtää Daisya?
Eirin: Joo, no ehkä eniten Daisyyn. Ja olihan se päähenkilö. Mut mun mielestä siin oli melkeen kaikki tytöt kivoja… ainaki Amy ja Bella. Nehän kuiteski otti Daisyn porukkaan mukaan, vaik se oli ihan outo ja uus siinä koulussa. Mun oli helppo ymmärtää Daisyy, kun oon itekki vaihtanu kouluu, ja kaikki oli aluks ihan uutta täällä.
Niina: Joo, mä en tajunnu sitä Emilyy… siis miks se suostu oleen sen Chloen paras kaveri… sehän vaan komensi muita ja oli ilkee.
Eirin: No, ei se oo aina helppoo sanoo toiselle suoraan. Jos se Emily oli vaik ujo. Ja se Chloe niin määräilevä.
Jonna: Mä en tajunnu taas, miks se Daisy oli niin ujo ja häpes kaikkee.
Maria: Kai kaikil on jotain, mitä on hävenny esim. itsessään tai omassa perheessä tai kodissa. Vaik en kyl ymmärrä, mitä hävettävää on vammasuudessa. Eihän sille voi ite mitään.
Nafisa: Ei siin olekaan mitään häpeemistä. Vammaset on erilaisii mut samanarvosii ihmisinä. Niin kun kaikki esim. erimaalaiset. Joskus vaan tuntuu, tota… et toiset ei ymmärrä meidän juttui… jotka liittyy vaik kulttuuriin tai ulkonäköön. Ehkä se on vähän sama juttu, et erilaisuus on ujostuttavaa... [miettii]…joskus.
Jonna: Niinpä. Mut pakko sanoo väliin, et jos nää superhyvät piirakat on teidän kulttuuria… siis somalialaista… niin haluaisin käydä teil useemmin. Nam!
Nafisa: Hehee… no, äiti niit tekee… ja on ne mustakin tosi hyvii. Ja meil on myös ihanaa teetä, jos on mausteita, ainaki kanelii, kardemummaa ja sokerii, ja johon laitetaan maitoo sekaan…
Jonna: Tehkää sit sitä teetä, jos me ollaan Kirjaklubin kaa joskus teillä!
Niina: Tuleeks teille mieleen muuta kirjaa, jossa käsitellään erilaisuutta? Voitas lukee seuraavaks…
Natalia: No, Näkymätön Elina. Siit on se leffakin. Se on vanhanaikanen, mut kyl mä tykkäsin siitä. Se Elina asuu Ruotsissa, mut puhuu kotona suomee.
Maria: Onkse Saari meren keskellä vähän samanlainen? Siinäki kerrotaan Ruotsista.
Niina: En oo lukenu kumpaakaan, mut mulla tulee mieleen se Poika raidallisessa pyjamassa. Mut äiti ei oo antanu mun kattoo vielä sitä leffaa. Se on kai K13. Se kirja me luettiin äitin kans yhessä joululomalla.
Nafisa: Mul tulee taas mieleen se Pelikaanimies, mikä me katottiin joskus koulussa. Onkohan sitä kirjana? Se lintu oli niin hassu….hehee.
Eirin: Jacqueline Wilsonil on paljo hyvii kirjoi. Voitaishan me ottaa joku toinenki kirja samalta kirjailijalta?
Niina: Tai sit voitais tehä niinkin, et jokainen esittelee jonku kirjan, joka kertoo erilaisuudesta tai vaikka eri maista. Et ei tällä kertaa luettaiskaan kaikki samaa kirjaa… vai mitä mieltä ootte? Joo, no onhan täs aikaa viel päättää… Saisko olla lisää poppareit? Tää kuppi on juuttunu mun ja Jonnan väliin, ja me ollaan kohta syöty se tyhjäks.