Hyvät kuulijat. Aion pitää teille puheen erittäin tärkeästä aiheesta. Kuten tiedätte, kestävä kehitys ja luonnonsuojelu ovat hyvin lähellä sydäntäni. Oikeastaan ne ovat syvällä sydämessäni ja oikeastaan täyttävät sydämeni ja ajatukseni kokonaan. Tämän puheeni aiheena on biodiversiteetti – eli elämän monimuotoisuus. Puheeni tarkoitus on osoittaa teille, kuinka tärkeää on pitää huolta siitä, että elinympäristömme säilyy mahdollisimman monipuolisena.
Pienet ja isot eläimet sekä kaikenlaiset kasvit muodostavat omassa elinympäristössään monimuotoisen ekosysteemin, jonka hyvinvointi on merkityksellistä myös ihmiselle. Lajit ja niiden elinympäristö, koko ekosysteemi muuttuu koko ajan, mutta ympäristömyrkyt ja elintilan kaventuminen tuhoavat eliölajeja ja supistavat elämän monimuotoisuutta.
Ihminen muokkaa ympäristöään omalla toiminnallaan jatkuvasti. Osa toiminnasta suojelee monimuotoisuutta, osa heikentää sitä. Kun ekosysteemistä poistaa jonkin osan, esim. puut, tulee vaikuttaneeksi koko alueen eliöstön elinmahdollisuuksiin. Puiden mukana katoaa luonnon eläimiltä, esim. pikkulinnuilta, pesäpaikat, piilot ja suojapaikat. Kun pikkulinnut vähenevät alueelta, niitä syövien suurempien eläinten ruoka vähenee ja nekin katoavat. Kasvit ja hyönteiset, joita pikkulinnut ovat syöneet, eivät harvene luonnostaan vaan leviävät liian suuriksi ryhmiksi ja vievät elintilaa toisilta eliöiltä. Lintujen kuljettamat kasvien siemenet puolestaan eivät leviä, eivätkä nämä kasvit pääse kasvamaan.
Niittyjen, luonnonmukaisten vesistöjen ja muokkaamattomien metsien säilyttäminen osana elinympäristöämme auttaa monimuotoisuuden säilymisessä. Myös muokattua luontoa voi hoitaa monimuotoisuutta ylläpitäen. Luontoa suojeleva metsänhoito esimerkiksi ottaa huomioon alueen eläinten pesimäajat, ja jättää kaatuneita puita metsään eläimiä ja lahoamisprosessia varten.
Elämän monimuotoisuuden säilyttäminen on meidän jokaisen tehtävä. Sinun, minun, jopa rehtorin. Liikuntatunneilla, välitunneilla ja kotimatkoilla meidän pitää liikkua luonnossa kuluttamatta sitä turhaan. Saa poimia marjoja suuhun, mutta ei revitä kasveja huvikseen juurineen maasta. Annetaan hämähäkkien kiipeillä seinillä eikä aleta huitoa niitä kuoliaiksi. Tiesittekö muuten, että koko ajan tässä meidän ympärillä elelee kymmeniä hämähäkkejä ja muita hyönteisiä? Ne vaan ovat piilossa, jotta me ihmiset emme jahtaisi niitä kuoliaiksi. Kyllä me mahdumme kaikki tänne samojen seinien sisään. Kiitos.
Omat pienet teot
Risto ja Timo kulkevat koulun jälkeen kadulla. Timo heittää jäätelö/karkkiroskan maahan.
-Hei mitä sä teit?
-Miten niin?
-Sä heitit roskan maahan!
-Mitä välii! Sehän nyt oli yks pieni roska vaan.
-Eksä tiedä et kaikki sun teot vaikuttaa maapallon hyvinvointiin? Aattele jos joku varis käy nappaamassa sen sun roskan nokkaansa ja tukehtuu siihen.
-No, sou… joku varis.
-Niin mut sit sen poikaset kuolee nälkään kun niiden emo ei tuu ruokkimaan. Ja sit varisten putsaamat metsän raadot lisääntyy, kun kukaan ei syö niitä. ja sit sä joudut kattelemaan niitä raatoja, kun sä kuljet metsässä!
-Lol… mä mitään kulje metsässä…
-Ihan oikeesti, se on tosi tärkeetä, että me ihmiset tehdään oma osuutemme luonnon ja maapallon hyväksi. Se on kaikki meidän omakin etu. Jos maapallo hukkuu roskaan, meidän elintila kapenee, otsonikerros ohenee, ilmastonmuutos pahenee. Me hukutaan likaan ja roskiin!
-Hyi… aika ällö ajatus…
-Omilla pienillä teoilla on paljon merkitystä. Jos sä vaikka et pidä huolta sun kynistä koulussa vaan otat aina uuden, kun edellinen häviää tai katkee, ajattele miten monta puuta täytyy kaataa että saadaan sulle uusia kyniä!
-Ja sit niillä variksilla ei oo pesäpuita eikä ne saa munittua poikasia ja sit me hukutaan raatoihin.
- No vähän tolleen joo. Ja jos sä ajat autokyydillä kouluun ja harrastuksiin ja kauppaan ja kaverille ja joka paikkaan, auton pakokaasut nousee ilmaan ja pilaa otsonikerroksen, ja maapallon öljyvarannot hupenee, kun autoihin tarvitaan niin paljon polttoainetta. Ja on paljon luontoystävällisempää matkustaa junalla mummolaan poimimaan marjoja kesälomalla ja kulkea siellä pyörällä kuin lentää lentokoneella rantalomalle joka vuosi.
-Sä taidat tietää aika paljon noista luonnonsuojeluasioista.
-No, mä olen kiinnostunut niistä.
-Ai niin, sähän pidit koulussa sen vaikuttavan puheen esityksen luonnonsuojelusta. Eiku mistä se oli – monipuolisesta luonnosta.
-Luonnon monimuotoisuudesta, biodiversiteetista… No, toisaalta, ne rantalomavaltiotkin tarvitsee turisteja maksamaan niille ravintoloihin ruoasta ja museoiden sisäänpääsymaksut, ja… On siitä matkustamisestakin hyötyä. Mutta sitten pitäisi maksaa niille paikallisille yrittäjille eikä vain joillekin joka maassa toimiville ketjufirmoille.
-Ainakin mut sä sait nyt vakuuttuneeksi siitä, että roskien heittäminen maahan on huono juttu.
-No ainakin mä pääsen tekemään päivän ekoteon, kun korjasin sun roskan pois. Mä yritän toteuttaa sitä ”korjaa roska päivässä”-ajatusta.
-Ai jaa, kuinka monta roskaa sä oot kerännyt?
-…Nooo… mä aloitin joskus viime vuonna… varmaan 250. Tai jotain.
-250 – aika paljon. Jos kymmenen ihmistä tekee sillee, se on jo 2500. Ja jos kaikki meidän koulun oppilaat korjaa roskan päivässä, se on… tota… varmaan viiskyttuhatta… vau. Ehkä mäkin rupeen.
-Sä saat hoidettua sen jo sillä, kun jätät omat roskat heittämättä! Hahahaha
-Nii-in… hahaha.