Seksuaalikasvatuksen konteksti
Seksuaaliterveydestä opettaminen sisältyy uudessa perusopetuksen opetussuunnitelmassamme (Opetushallitus 2004) vuosiluokilla 7–9 terveystieto-oppiaineeseen. Terveys ymmärretään opetuksessa laaja-alaiseksi fyysiseksi, psyykkiseksi ja sosiaaliseksi toimintakyvyksi. Opetuksessa korostetaan oppilaslähtöisyyttä ja toiminnallisuutta sekä opitun asian soveltuvuutta nuorten arkielämään. Tämän materiaalin suunnittelussa on otettu huomioon nämä opetuksen lähtökohdat sekä terveystieto-oppiaineen tavoitteet ja sisällöt. Ne tiedot ja uskomukset, joita nuorilla on, tulisi ottaa huomioon, ja rakentaa opetusta tälle pohjalle. Tätä periaatetta voidaan toteuttaa käyttämällä yhteistoiminnallisia opetusmenetelmiä.
Materiaalia on kokeiltu etupäässä tyttöjen ja poikien yhteisissä ryhmissä. Sekaryhmätyöskentely mahdollistaa sen, että tytöt ja pojat tulevat tietoisiksi vastakkaisen sukupuolen mielipiteistä. Joidenkin teemojen opetusta voi luonnollisesti olla perusteltua toteuttaa myös erikseen tyttö- ja poikaryhmissä.
Oppituntikokonaisuuteen on suunniteltu kertaustunteja, joilla palautetaan mieleen aiemmin käsiteltyjä teemoja ja kerrataan toimintaperiaatteita. Kertaustunteja kannattaa pitää oman koulun opetussuunnitelmaan soveltaen, ainakin jos seksuaalikasvatustunteja on esimerkiksi seitsemännellä, kahdeksannella ja yhdeksännellä luokalla (kokeilukouluissa tunnit 1–6 on pidetty seitsemänsillä luokilla, tunnit 7–14 kahdeksansilla luokilla ja tunnit 15–21 yhdeksänsillä luokilla). Myös opiskellun asian kokoaminen esimerkiksi oppilaan portfolioksi auttaa seksuaalikasvatuksen kokonaisuuden hahmottamista. Oppituntien suunnittelun avuksi tuntisuunnitelmissa on ilmoitettu minuuttimääriä sen mukaan, kuinka paljon kunkin vaiheen toteuttamiseen on todettu keskimäärin kuluvan aikaa. Nämä aikamäärät ovat luonnollisesti viitteellisiä. Opettajien kokemusten mukaan kaksoistunnin pitäminen on hyödyllistä, sillä kaksoistunnilla on hyvin aikaa aiheen monipuoliselle käsittelylle ja keskustelulle.
Tämän materiaalin myötä opettaja voi saada tuntumaa seksuaalikasvatukseen ja kokemusta seksuaaliterveyteen liittyvien asioiden yhteistoiminnallisesta opiskelusta. Kokemuksen karttuessa opettaja voi suunnitella oppitunteja myös itse. Täydennyskoulutuksen tarpeeseen vastaavat esimerkiksi Väestöliitto, Sexpo sekä useat ammattikorkeakoulut, jotka järjestävät seksuaalikasvatukseen ja seksuaaliterveyden edistämiseen liittyvää koulutusta. Myös terveystiedon opettajien täydennyskoulutuksissa käsitellään seksuaaliterveyskasvatusta. Opettaja voi pyytää opetuksensa avuksi myös muita asiantuntijoita, esimerkiksi kouluterveydenhoitajaa tai -psykologia.
Seksuaalikasvatuksen kehittämishanke: Liinamo A, Jokinen M, Varstala S sekä hankkeen työryhmä