Johdannoksi opettajalle
Lasten ja nuorten kokema väkivalta on yleistä. Tilastokeskuksen tutkimuksen mukaan kolmannes 15-vuotiaista tytöistä on kokenut väkivaltaa, seksuaalisesti uhkaavaa käyttäytymistä tai seksuaaliseen kanssakäymiseen pakottamista. Väkivallasta on hyvä keskustella oppilaiden kanssa. Oppilaiden ja koulun aikuisten tietoisuus väkivallan tunnistamisesta ja siihen puuttumisesta on omiaan vahvistamaan väkivallan vastaisia asenteita, helpottamaan väkivallan tunnistamista, siihen puuttumista ja avun hakemista. On todettu, että väkivallan käsittely oppitunnilla rohkaisee oppilaita puhumaan kokemastaan väkivallasta ja hakemaan apua.
Lähde: Elämä ilman pelkoa. Keinoja kouluille puuttua pari- ja lähisuhdeväkivaltaan. Stakes / Naisiin kohdistuvan väkivallan ehkäisyprojekti.
Nuorten seurustelusuhteet ovat erityisen alttiita väkivallalle. Suhteen alussa molemmat osapuolet etsivät omia roolejaan. Koulussa toteutettavassa seksuaalikasvatuksessa voidaan tukea ja käsitellä myönteisiä seurustelusuhteen piirteitä ja malleja. Omien ja seurustelukumppanin tunteiden, toiveiden ja rajojen kunnioittamisen tärkeyttä tulee korostaa. On hyvä keskustella mm. siitä, mitä seurustelusuhteessa ei tarvitse antaa tapahtua ja millaisilla pelisäännöillä nuori voi astua seikkailuun mukaan.
Seksuaalikasvatuksessa oppilaat tulisi saada ymmärtämään, että he ovat seurustelusuhteissa aina samanarvoisia toisen osapuolen kanssa. Heidän ei tarvitse suostua kaikkeen, mitä heiltä odotetaan tai vaaditaan. He saavat kieltäytyä sellaisesta, mistä he eivät pidä. Niin tytöille kuin pojillekin on osoitettava, ettei muiden toiveita ja käyttäytymistä tarvitse hyväksyä tai omaksua, mikäli ne tuntuvat itseä vahingoittavilta ja omaa hyvinvointia tukahduttavilta. Seurustelusuhteessa molempien yksilöllinen hyvinvointi lisää yhteistä hyvinvointia.
Seksuaalikasvatuksen kehittämishanke: Liinamo A, Jokinen M, Varstala S sekä hankkeen työryhmä