Luonnonvaroilla tarkoitetaan kaikkea luonnossa olevaa, jota ihminen pystyy hyödyntämään omaksi edukseen.

Luonnonvarat voidaan jakaa varantoihin ja virtoihin. Luonnonvarat kuten auringonsäteily, merivirrat ja tuuli ovat jatkuvia virtoja, joiden käyttö ei vaikuta niiden määrään. Niitä nimitetään myös ehtymättömiksi luonnonvaroiksi.

Varannot ovat uusiutumattomia tai uusiutuvia. Uusiutumattomia luonnonvaroja on aina rajallinen määrä, mutta ne voivat olla ehtyviä tai säilyviä (Mäntyranta,H. 2009). Ehtyvien luonnonvarojen varannot vähenevät niitä käytettäessä. Tällaisia ovat esimerkiksi fossiiliset polttoaineet. Myös säilyviä luonnonvaroja on rajallinen määrä ja niiden lähteet ehtyvät käytettäessä. Jos käyttö kuitenkin on kestävää, niiden kokonaismäärä ei vähene, koska ne voidaan käyttää aina uudelleen. Kaikki metallit ovat tällaisia luonnonvaroja .

Uusiutuvat luonnonvarat eivät ehdy ellei niitä käytetä enemmän kuin ne uusiutuvat. Tuuli- ja vesivoima sekä kestävästi hyödynnetty biomassa ovat uusiutuvia luonnonvaroja. Jotkin uusiutuvat luonnonvarat jopa kasvavat käytön myötä. Tällöin puhutaan karttuvasta luonnonvarasta. Pohjoisten metsien puu on sekä uusiutuva että karttuva luonnonvara. Suomen metsissä olevan puun määrä on 70 vuodessa lisääntynyt 60 prosentilla hyvän metsänhoidon ansiosta (Forest.fi, 2010).

Luonnonvarat voidaan jakaa myös aineettomiin ja aineellisiin. Aineellisilla luonnonvaroilla on omistaja ja omistajuus voidaan siirtää. Ne voivat olla peräisin maasta, vedestä tai luonnon biologisista tuotantoprosesseista. Aineettomia luonnonvaroja, kuten ilmaa ja auringonsäteilyä, ei voi omistaa ja niiden arvoa on vaikea mitata rahassa. Esimerkiksi kaunis maisema on elämys- ja kokemusperäinen luonnonvara. (Kaurala, H ja Hellström, E. 2008)