Valokuva
Valokuvauksen historiaa
Alkeellinen kamera, ns. camera obscura, tunnettiin hyvin jo renessanssin aikana. 1700-luvulla huomattiin tiettyjen kemikaalien tummuvan valon vaikutuksesta. Valokuvan keksinnön suurimpia haasteita oli, miten pysäyttää kemikaalien tummuminen valossa eli kiinnittää kuva materiaalille.
Monilla 1800-luvun maisemamaalareilla oli tavoitteena tallentaa kankaalle jokin näkymä tiettynä hetkenä ja tietynlaisessa valaistuksessa. Toiveen toteutti ensimmäisenä ranskalainen Nicéphore Niépce. Vuosien 1816 ja 1827 välillä Niépcen onnistui tallentaa camera obscuran heijastamat kuvat metalli- ja lasilevyille. Ranskalainen Louis Jacques Mandé Daguerre alkoi kehittää menetelmää eteenpäin. Daguerre onnistui kiinnittämään kuvan hopeoidulle kuparilevylle vuonna 1837. Kaksi vuotta myöhemmin hän patentoi dagerrotypia-menetelmän, ja pari vuosikymmentä sen jälkeen se oli jo laajassa käytössä.
Daguerren kehitellessä omaa menetelmäänsä englantilainen William Henry Fox Talbot keksi kaksivaiheisen valokuvamenetelmän, johon nykyinenkin perinteinen valokuva perustuu. Dagerrotyyppikuvat olivat uniikkeja, mutta Talbotin kalotypia-menetelmällä voitiin samasta negatiivikuvasta tuottaa lukuisia positiivikuvia.
Valokuvien suosiota selitti uutuuden viehätys ja valokuvan ennennäkemätön luonnonmukaisuus, mutta myös aatelistoa matkivan vaurastuvan porvariston tarve saada itsestään muotokuvia.
Maalausta huomattavasti edullisempi valokuva varastikin maalaustaiteen paikan muotokuvien ja miniatyyrikuvien tuottajana. Valokuvan paljastavuutta ei silti aina pidetty hyvänä asiana, sillä oli totuttu, että muotokuvamaalari tuottaa hieman parannellun kuvan mallistaan. Valokuvaa ilmaisukeinona rajoittivat vanhoilliset näkemykset siitä, mitkä aiheet olivat kuvauksellisia ja millaisissa asennoissa ja millaisista näkökulmista ihmisiä ja muita kohteita oli sopivaa kuvata.
1800-luvulla hyvin harvoilla ihmisillä oli varaa matkustaa naapurikuntaansa kauemmaksi. Lisäksi jo 1700-luvulla oli alkanut kiinnostus historiaan ja kaukomaihin. Nämä tekijät vaikuttivat siihen, että valokuvaajat alkoivat ikuistaa myös vieraiden maiden luonnon- ja kulttuurinähtävyyksiä. Mitä enemmän he kuvasivat Alppeja, Egyptin pyramideja ja kiinalaista kulttuuria, sitä suuremmaksi valokuvien kysyntä kasvoi. Vieraiden kulttuurien kuvat avarsivat ihmisten maailmankuvaa.
Valokuva tänään
Digitaalinen kamera on tehnyt kuvaamisen entistä helpommaksi, monipuolistanut kuvien tallentamisen, niiden jakamisen ja esittämisen. Kameralla ja internet-yhteydellä varustetut kännykät mahdollistavat lähes samanaikaisen tallennuksen ja jakamisen. Nykyään lähes jokainen kantaa kameraa mukanaan ja elämme kuvien ympäröiminä. Kuvat kaukaisista maista ovat arkipäivää. Kuvatulva sisältää paljon globaaleja piirteitä: monet mainoskuvat ovat samoja maasta toiseen.
Valokuvien tilannekohtaisuus ja kuvien käsittelyn mahdollisuus on alettu tiedostaa digitaalisen valokuvan myötä yhä paremmin. Valokuvia on kuitenkin manipuloitu alusta asti, ja uutta on ainoastaan se, että manipulointi on nyt vieläkin helpompaa.