Sähköisen viestinnän historia alkaa 1800-luvun puolivälistä. Samaan aikaan koko länsimainen yhteiskunta koki valtavia mullistuksia teollistumisen ja kaupungistumisen myötä. Asutus alkoi keskittyä suurkaupunkeihin, joihin syntyi uusi sosiaalinen luokka, teollisuustyöväestö.
Toisen maailmansodan jälkeen sähköinen viestintä lisääntyi nopeasti. Radio tosin oli olemassa jo 1920-luvulta alkaen, mutta sen asema voimistui vasta 40-luvulla. Televisiotoimintaan Suomi lähti mukaan melko myöhään: televisiovastaanottimet yleistyivät suomalaiskodeissa vasta 1960-luvulla. 1970-luvun alkaessa radio- ja televisioverkot kattoivat koko maan.
Sähköisen viestinnän 80-lukua leimasi ohjelmatarjonnan lisääntyminen, kansainvälistyminen ja kaupallistuminen. 2000-luvun alussa alkanut digitalisoituminen on tarkoittanut entistäkin globaalimpaa ja runsaampaa mediatarjontaa.
Digitalisoitumisen myötä erillisten viestintävälineiden rajat ovat lähestulkoon hävinneet. Samasta nettipalvelusta saattaa löytyä uutisia, nettivideoita, musiikkia, pikaviestimahdollisuus ja niin edelleen. Digitaalisen viestinnän aikakaudella kansalaisten oman mediatuotannon mahdollisuudet ovat monipuolistuneet.
