Lainsäädäntö

"Jokaisella on sananvapaus. Sananvapauteen sisältyy oikeus ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä. Tarkempia säännöksiä sananvapauden käyttämisestä annetaan lailla. Lailla voidaan säätää kuvaohjelmia koskevia lasten suojelemiseksi välttämättömiä rajoituksia." (Suomen perustuslaki, 12 §.)

Laki sananvapauden käyttämisestä joukkoviestinnässä astui voimaan vuonna 2003. Päivitetyn lain merkittävin uudistus oli se, että nyt laki on väline- ja teknologianeutraali eli samat velvollisuudet koskevat niin painettua, sähköistä kuin digitaalistakin viestintää.

Uudistettu sananvapauslaki korvasi painovapauslain ja radiovastuulain. Joukkoviestinnän lajityypilläkään ei ole lain kannalta merkitystä. Lakia sovelletaan sekä toimitukselliseen että kaupalliseen aineistoon.

Verkkojulkaisun määritteleminen koitui lain ongelmakohdaksi, sillä internet sisältää mitä erilaisimpia julkaisuja. Sananvapauslaki päätyi määrittelemään verkkojulkaisun sellaiseksi, jota on tarkoitus julkaista säännöllisesti ja joka on julkaisijan tuottamasta tai käsittelemästä aineistosta laadittu kokonaisuus. Tämä merkitsee sitä, että esimerkiksi chatit ja keskustelupalstat jäävät sananvapauslain ulottumattomiin.

Jokaiselle aikakautiselle julkaisulle, verkkojulkaisulle ja ohjelmalle tulee määrätä päätoimittaja tai vastaava toimittaja. Yksittäisille painotuotteille tai tallenteille ei päätoimittajaa tarvitse nimetä. Kussakin julkaisussa on oltava tieto julkaisijasta. Ohjelmatoiminnassa on tiedotettava ohjelmatoiminnan harjoittajasta. Myös pää- tai vastaavaa toimittajaa koskeva tieto on oltava tai annettava mainituissa välineissä. Myös valmistamisvuodesta on oltava tieto (tämä ei koske verkkojulkaisua), mutta valmistus- tai painopaikkaa sekä valmistajaa ei tarvitse uuden lain myötä ilmoittaa.

Rikoslaki

”Joka oikeudettomasti
1) joukkotiedotusvälinettä käyttämällä tai
2) muuten toimittamalla lukuisten ihmisten saataville esittää toisen yksityiselämästä tiedon, vihjauksen tai kuvan siten, että teko on omiaan aiheuttamaan vahinkoa tai kärsimystä loukatulle taikka häneen kohdistuvaa halveksuntaa, on tuomittava yksityiselämää loukkaavasta tiedon levittämisestä sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.” (Rikoslaki, 24: 8 §.)

Varsinaisessa lainsäädännössä lehdistön toiminnan sääntely tulee esille rikoslaissa. Sananvapauden kannalta onkin olennaista, millaiset teot rikoslaissa tai muussa lainsäädännössä kriminalisoidaan ja miten ankaria rangaistuksia paino- tai viestintärikoksista voi seurata. Rikoslain pykälistä erityisesti kiihottaminen kansanryhmää vastaan, väkivaltakuvauksen levittäminen, kunnianloukkaus, kotirauhan rikkominen, yksityiselämää loukkaavan tiedon levittäminen ja virkasalaisuuden rikkominen koskettavat läheisesti tiedotusvälineitä.

Laki antaa tiedotusvälineille myös oikeuksia. Lähdesuojan periaatteen mukaan lehdistön ei tarvitse antaa ilmi arkaluontoisten tietojen paljastajaa, vaikka tiedon avulla voitaisiin selvittää jokin rikos. Lähdesuoja palvelee kansalaisia siinä mielessä, että arkaluontoisetkin yhteiskunnalliset epäkohdat voidaan tuoda päivänvaloon niin, että tietolähteen ei tarvitse pelätä paljastumistaan.

Verkkomediassa myös tavallisten ihmisten on muistettava, että nettiin laitettu materiaali on julkista. Loukkaavien tai valheellisten kuvien ja tekstien levittäminen on laitonta.

Tekijänoikeuslaki

Tekijänoikeudet suojaavat paitsi teosta ja sen tekijää, myös koko viestintä- ja kulttuurituotteiden jakelua ja tuotantoa.

Teoksia ovat esimerkiksi erilaiset tekstit, kirjat, lehdet, valokuvat, piirrokset, maalaukset, elokuvat, näytelmät, musiikki sekä tietokoneohjelmat. Tekijänoikeussuoja koskee teoksen ulkomuotoa, mutta ei aihetta, tietoja tai ideaa. Suojan syntyyn ei tarvita rekisteröintiä tai ©-merkkiä, vaan suoja syntyy suoraan lain nojalla silloin, kun teoskynnys on ylittynyt. Teoskynnyksen ylittäminen tarkoittaa itsenäisen ja omaperäisen teoksen tekemistä. Teoskynnys ei kuitenkaan ole laatukriteeri vaan erottuvuuskriteeri: kukaan muu ei olisi luonut samanlaista teosta.

Tekijänoikeuden taloudelliset oikeudet voidaan siirtää sopimuksella tai perintönä. Oikeuksien haltijalla on oikeus määrätä teoksen kopioinnista ja saattamisesta yleisön saataviin.

Tekijänoikeuden rajoituksia ovat mm.

Yksityinen käyttö

  • Julkistetusta teoksesta saa valmistaa muutaman kappaleen yksityiseen käyttöön.
  • Esimerkiksi netistä voi ottaa minkä tahansa kuvan oman tietokoneensa taustakuvaksi, mutta kuvaa ei saa julkaista esimerkiksi blogissa.

Sitaatti

  • Julkistetusta teoksesta saa ottaa lainauksia hyvän tavan mukaisesti ja tarkoituksen edellyttämässä laajuudessa.
  • Lainattaessa on aina muistettava ilmoittaa lähde.

Radion ja tv:n oikeudet

  • Päivän tapahtumaa toisinnettaessa saa radio- ja tv-lähetyksessä näkyä tai kuulua teos tiedotustarkoituksen edellyttämässä laajuudessa.

Koska kopioiminen ja levittäminen verkossa on erittäin helppoa, saattaa materiaali, jota joku väittää omakseen, olla jo moneen kertaan varastettua. Siksi niin journalisteilta kuin muiltakin verkon käyttäjiltä vaaditaan erityistä tarkkaavaisuutta ja lähdekritiikkiä. Ammattitaitoiset toimittajat tuskin syyllistyvät vakaviin tekijänoikeusrikkomuksiin, mutta koska verkossa ei tarvitse olla toimittaja julkaistakseen tekstiä tai kuvia, saattaa ongelmia syntyä. Uusille journalistisille tekijöille voi olla vierasta se, että jonkun toisen tuotoksia ei saa julkaista keskustelupalstoilla, blogeissa tai omilla kotisivuilla. Koska tietoverkot ovat globaaleja, käy tiivis kansainvälinen yhteistyö tekijänoikeuksien valvomisessa entistä tärkeämmäksi.