Miina ja Ville

Identiteetti

Elämänkatsomustietoa opetetaan uskontokuntiin kuulumattomille oppilaille. ET-opetukseen voi huoltajan pyynnöstä osallistua myös jonkin muun uskonnollisen yhdyskunnan kuin evankelisluterilaisen kirkon tai ortodoksisen kirkkokunnan jäsen, jolle omaa uskontoa ei opeteta.

ET-oppilaitten kodit eivät edusta mitään yhteistä näkemyksellistä ajattelua. Tästä syystä ET-opetus ei ole sitoutunut mihinkään katsomukseen. Opettaja ei näin ollen voi opettaa oppilaille myöskään omaa maailmankatsomustaan, olipa se sitten uskonnollinen tai uskonnoton.
Sitoutumattomuus ei merkitse, ettei opettajalla saisi olla asioista mielipiteitä, mutta opetus ei voi noudattaa mitään tiettyä oppia. Asiat on käsiteltävä monipuolisesti niin, että kotien erilaisille näkemyksille jää tilaa. Pienet oppilaat kysyvät usein opettajan omia näkemyksiä, ja erilaista kyselemistä, tutkimista, tuleekin kannustaa. Opettajan on hyvä varautua vastaamaan intiimeihinkin kysymyksiin (uskotko Jeesukseen, kuulutko kirkkoon, miksi?), jottei hän tulisi esittäneeksi omia näkemyksiään sellaisessa muodossa, mikä saattaa lapsen vaikeaan tilanteeseen. Valehteleminen luo huonon pohjan opettaja-oppilassuhteelle, eikä paljon paremmin käy, jos opettaja huomaamattaan vähättelee tai tuomitsee lapsen kodin näkemyksiä. Turvallinen vastaus lienee totuudellinen, mutta jättää sijaa toisenlaisille näkemyksille ja mielellään ohjaa lapsen keskustelemaan samasta kysymyksestä myös kotiväen kanssa. Joistakin kysymyksistä opettaja voi kieltäytyä julistamalla ne yksityisasioikseen, mutta kaikki oppilaitten mieltä askarruttavat seikat eivät voi olla sellaisia yksityisasioita, ettei niistä voitaisi ET-tunnilla puhua.

Opettajan työtä helpottaa tutustuminen uskonnottomaan ajatusmaailmaan. Pelkän kristillisen ajattelun valossa kaikki oppilaitten kysymykset eivät ehkä tule oikein ymmärretyiksi ja niitten käsittely voi olla vaikeaa. Opettajan tulisi selvittää ainakin itselleen uskonnotonta tapakulttuuria (nimenanto, häät, hautajaiset yms.). Elämänkatsomustiedon peruskoulun ja lukion oppikirjoihin tutustuminen on myös paikallaan, ellei opettaja ole itse opiskellut oppiainetta.

Keskeistä ET-opetuksessa on alkuluokilta lähtien ohjata oppilasta tutkimaan ja jäsentämään käsitystään maailmasta, suhdettaan itseensä, toisiin ihmisiin, luontoon ja ympäristöön sekä yhteiskuntaan. Vain pieneltä osin tämä voi tapahtua erilaisia kulttuureja, ajatustapoja ja katsomuksia esittelemällä. Tavoitteena on, että oppilas rakentaa omaa suhdettaan maailmaan ja itseensä, ei valmiitten katsomusten tai kulttuuristen mallien tarjoaminen tai valitseminen. Valtaosa opetusajasta tulee varata oppilaitten itsensä kokemien ongelmien ja kysymysten tutkimiseen, heitä kiinnostavien asioitten pohtimiseen. Opetussuunnitelman sisällöt ja tämän oppaan sisältöehdotukset tuleekin sovittaa oppilaitten esiin nostamiin teemoihin.

Monitieteinen oppiaine

Elämänkatsomustieto rakentuu usean taustatieteen varaan. ET-opettajaksi opiskellaan perehtymällä filosofiaan, kulttuuriantropologiaan ja uskontotieteeseen. Itse oppiaine sivuaa ja hyödyntää lisäksi sosiologiaa ja kansatiedettä sekä kouluaineista ainakin kirjallisuutta, historiaa, ympäristö-luonnontietoa, psykologiaa sekä taideaineita.

Opetussuunnitelman perusteet kuvaavat oppiainetta näin:

”Oppiaineen tehtävä
Elämänkatsomustiedon opetuksen ydintehtävänä on edistää oppilaiden kykyä etsiä hyvää elämää. Elämänkatsomustiedossa ihmiset ymmärretään kulttuuriaan uusintavina ja luovina toimijoina, jotka kokevat ja tuottavat merkityksiä keskinäisessä toiminnassaan ja kanssakäymisissä ympäröivän maailman kanssa. Katsomuksia, inhimillisiä käytäntöjä ja niitä koskevia merkityksiä pidetään yksilöiden, yhteisöjen ja kulttuuriperinnön vuorovaikutuksen tuloksina. Elämänkatsomustiedossa painotetaan ihmisten kykyä vaikuttaa aktiivisesti omaan ajatteluunsa ja toimintaansa. Tämä koskee myös oppilaiden opiskelua ja oppimista. Siksi on tärkeätä sovittaa opetukseen ja opiskeluun oppilaan oma ajattelu- ja kokemusmaailma.

Elämänkatsomustiedon opetuksen tehtävänä on kehittää oppilaiden valmiuksia kasvaa itsenäiseksi, suvaitsevaiseksi, vastuulliseksi ja arvostelukykyiseksi yhteisönsä jäseneksi. Tavoitteena on täysivaltainen demokraattinen kansalaisuus globalisoituvassa ja nopeasti muuttuvassa maailmassa. Tämä edellyttää elämänkatsomustiedon opetukselta monipuolisen katsomuksellisen ja kulttuurisen yleissivistyksen kartuttamisen lisäksi eettisen ja kriittisen ajattelu- ja toimintakyvyn sekä oppimisen taitojen kehittämistä. Elämänkatsomustiedossa kriittinen ajattelu ymmärretään perusteita etsivänä, asiayhteydet hahmottavana ja tilannetajuisena sekä itseään korjaavana. Siihen liittyy avoin ja pohdiskeleva asenne.

Elämänkatsomustieto tukee laaja-alaisen osaamisen kehittymistä, erityisesti ajattelun ja oppimaan oppimisen taitoja, kulttuurisen osaamisen, vuorovaikutuksen ja ilmaisun taitoja, itsestä huolehtimista ja arjentaitoja sekä osallistumista, vaikuttamista ja vastuullisuutta. ”

Monitieteisyys näkyy elämänkatsomustiedossa sekä tavoitetasolla että käytännön opetuksessa. Tavoitteet painottavat asioitten katsomuksellisen ulottuvuuden huomaamista, hyvään yleissivistykseen perustuvan maailmankuvan muodostamista sekä taitavaan eettiseen ajatteluun harjaantumista. Muiden oppiaineitten antamat tiedot voivat olla ET-opetuksessa eettisen pohdinnan kohteena ja tukena. Samoin ET-opetuksessa voidaan käyttää tutkittavasta aiheesta riippuen eri oppiaineille tyypillisiä työskentelytapoja.

Opetuksen lähtökohtia ja arvioitavia tavoitteita kuvataan hyvin lukion opetussuunnitelman perusteissa.

Elämänkatsomustiedon opetuksen tavoitteena on, että opiskelija

• saa tukea ja perusteita identiteettinsä ja elämänkatsomuksensa rakentamiseen
• hallitsee keskustelu- ja vuorovaikutustaitoja ja osaa soveltaa niitä sellaisten kysymysten käsittelyyn, joissa pyritään yhteisen kestävän toimintalinjan löytämiseen
• erilaisista näkemyksistä huolimatta
• laajentaa ja syventää katsomuksellista ja kulttuurista yleissivistystään
• kehittää arvostelu-, harkinta- ja toimintakykyään oppimalla reflektoimaan omaa ja muiden ajattelua ja toimintaa
• kunnioittaa ja osaa perustella periaatteita ja käytäntöjä, jotka edistävät ihmisoikeuksia, kulttuurien välistä myönteistä kohtaamista, yhteiskunnallista ja globaalia oikeudenmukaisuutta sekä kestävän tulevaisuuden rakentamista.

Satu Honkala, Kimmo Sundström, Ritva Tuominen | Kuva: Richard Lax