Miina ja Ville

Jos koulussa on vain vähän ET-oppilaita, samaan opetusryhmään kootaan oppilaita eri vuosiluokilta. Pedagogisesti on perusteltua, että alkuopetuksen oppilaat muodostavat oman ryhmänsä, sillä lukutaidottomat koulutulokkaat vaativat runsaasti opettajan apua, eikä tunneista näin voi samaan aikaan muodostua mielekkäitä ylempien luokkien oppilaille. Jos tuntikehys on pieni, näin ei aina voida menetellä. Niukkojakin tunteja jaettaessa on muistettava, että ET-oppilailla on oikeus kunnolliseen, oppiaineen tavoitteet saavuttavaan opetukseen, eikä tämä oikeus saa aina väistyä jonkin muun ryhmän etujen vuoksi. Epätarkoituksenmukainen ryhmäjako on yhtä hankala elämänkatsomustiedossa kuin muissakin oppiaineissa.

Opetuksen kurssittaminen

ET-opetus on aina tapahtunut yhdysryhmissä, joissa oppilaita on ollut kahdelta tai useammaltakin vuosiluokalta. Aikoinaan yhdysryhmäopetus suunniteltiin toteutettavaksi vuorokurssiopetuksena, jolloin parillisella vuosiluvulla alkavina lukuvuosina käsiteltiin luokkien 1, 3, 5, 7 ja 9 oppimäärät ja parittomilla vuosiluvuilla alkavina lukuvuosina vastaavasti luokkien 2, 4, 6, 8 ja 9 oppimäärät.

Ops2016-perusteet sijoittavat hyvän osaamisen kuvauksen vuosiluokan 6 jälkeen, joten oppimäärä jakaantuu kahteen osaan uudella tavalla. Pienempien oppilaitten kokonaisuus kattaa luokat 1-2 ja isompien opetus luokat 3-6 sekä 7–9.

Kunnan tai koulun tuntijakopäätöksestä riippumatta koulun on suunniteltava opetus sellaisiksi kursseiksi tai oppimispaketeiksi, että oppilaat saavat kouluvuosien aikana suoritetuksi johdonmukaisesti etenevän kokonaisuuden. Kursseja suunniteltaessa oppilaan ikäkausi ja erilaiset kiinnostuksen kohteet on otettava huomioon. Erityisesti on varmistettava, että opetussuunnitelman taitekohdat luokkien 2 ja 3 sekä 6 ja 7 välissä otetaan huomioon. Lisäksi on huomattava, että vuosiluokan 6 jälkeen on arviointikriteerit ja 9. luokan oppilailla on oikeus päättöarviointiin valmistavaan opetukseen. Opetussuunnitelman perusteet määrittävät, että luokilla 1-2 sekä 7-9 on yksi vuosiviikkotunti ja luokilla 3-6 yhtenä vuotena on kaksi viikkotuntia. Sisältöjen kannalta olisi suositeltavaa, että 2 viikkotuntinen vuosi sijoitetaan luokalle 5 tai 6.

Kurssit alkuopetuksessa

Alkuopetuksen ryhmä poikkeaa muista kurssiryhmistä sikäli, että ryhmässä voi olla joka vuosi uusia koulutulokkaita, joitten kanssa on aluksi käsiteltävä koulun ja elämänkatsomustiedon opetuksen alkamiseen liittyviä kysymyksiä. Tästä huolimatta opettajan on suunniteltava opetuksensa niin, että kaikki alkuopetuksen elämänkatsomustiedon aiheet eivät tule kahteen kertaan. Opettaja ratkaisee, mitä asioita kunakin vuonna tutkitaan.

Kokonaisopetus ja ilmiöpohjaisuus

Koulussa opetetaan uskontoa, ja uskontokuntiin kuulumattomat oppilaat eivät uskonnonvapauslainsäädännön mukaisesti osallistu siihen. Tämä rajaa erilaistenilmiöpohjaisten opetuskokonaisuuksien järjestämisen mahdollisuuksia. Elämänkatsomustieto oppiaineena soveltuu sinänsä hyvin ilmiöpohjaisesti opetettavaksi, opetussuunnitelman sisältöalueet tutkivat elämän ilmiöitä. Eri oppiaineita yhdistäviin ilmiökokonaisuuksiin on myös helppo suunnitella ET-oppiaineen näkökulma ja osuus. Tähän liittyy kuitenkin helposti myös mahdollisuus, että ET-oppilaiden oikeus oman opetussuunnitelmansa mukaiseen opetukseen vaarantuu.

Kouluhallitus on aikanaan antanut kokonaisopetusta koskevia ohjeita vuonna 1989. Samat ongelmat ilmiöt liittyvät myös ilmiöitten rakentamiseen. Ohjeissa todetaan seuraavat periaatteet:

• Uskonto voi sisältyä kokonaisopetukseen vain, jos kaikki oppilaat ovat uskonnonopetuksessa.
• Oppilaita ei saa suostutella kokonaisopetuksen yhteydessä osallistumaan heille kuulumattoman katsomusaineen opetukseen.
• Uskontoa ja elämänkatsomustietoa tulisi opettaa kokonaisopetuksesta erillisillä tunneilla ja tällöin voidaan käsitellä kokonaisopetuksen teemoja näitten aineitten näkökulmasta.

Koska ET-ryhmän oppilaat yleensä tulevat usealta eri luokalta, ei opetus voi kovin kiinteästi liittyä jonkin tietyn luokan työskentelyyn, mutta kunkin oppilaan kokemukset koulussa ja omassa luokassa voivat luonnollisesti toimia opetuksen lähtökohtana. ET-opettajan tulisikin mahdollisuuksien mukaan osallistua eri luokkien työskentelyn suunnitteluun niin, että ET-opetuksella olisi sopivia yhtymäkohtia luokkien muuhun työskentelyyn. Eheyttävää yhteistyötä voi tehdä esimerkiksi isompien teemojen, juhlien, ja ilmiöpohjaisen opetuksen yms. tapahtumien yhteydessä. ET-ryhmän toiminta ei kuitenkaan voi muodostua muita oppiaineita tai luokkia palvelevaksi “resurssiajaksi”, vaan ryhmällä ja opetuksella on omat itsenäiset tavoitteensa. Toisaalta ET-opetuksesta ei myöskään pidä järjestää “harvojen ja valittujen salaseuraa”, vaan ET-oppilailla tulee olla luontevia mahdollisuuksia tuoda oma panoksensa koulun yhteiseen toimintaan.

Ilmiöpohjaisiin eri oppiaineita yhdistäviin kokonaisuuksiin liittyy ET-oppilaitten näkökulmasta myös toinen ongelma. Koska valtakulttuurimme on uskonnollinen, valitaan kokonaisopetuksen teemat ja projektit helposti uskonnollisista lähtökohdista. Näin rakennettu opetus ei ehkä kirjaimellisesti loukkaa ET-oppilaitten uskonnonvapautta, mutta se ei myöskään tue näitten oppilaitten oman identiteetin kehittymistä. Jos ET-oppilaita on runsaasti, on perusteltua välttää valitsemasta kokonaisopetuksellisiksi teemoiksi esimerkiksi kirkollisia juhlia tai kotiseudun uskonnollista perinnettä, koska ET-oppilaat joutuisivat tällöin laajasti käsittelemään asioita, jotka eivät ole heille tuttuja omasta elämänpiiristä.

Useampia kursseja yhdysluokkana

Jos ET-oppilaita on koulussa hyvin vähän, joudutaan opetus järjestämään ryhmässä, jossa on oppilaita useammilta vuosiluokilta. Tällaisen ryhmän koko ei saisi nousta isommaksi kuin yhdysluokkien keskimääräinen koko yleensä, 12 oppilasta kolmelta tai neljältä luokka-asteelta on jo erittäin paljon. Pahimmassa tapauksessa samassa ryhmässä voi olla oppilaita kaikilta kuudelta vuosiluokalta. Tällaista ryhmää, jossa opetetaan vähintään kolmea eri kurssia yhtä aikaa, voi pitää lähinnä tilapäisjärjestelynä, ja silloin on opetussuunnitelmaa karsittava varsin paljon.

Oppiaineen yleistavoitteet ovat luokille 1–6 yhteiset, joten niitten pohjalta voi lähteä rakentamaan ryhmässä toimivaa ratkaisua. Eri kursseista voi löytää samojen aihepiirien oppisisältöjä, jolloin näihin liittyvä projekti voisi tarjota kaikenikäisille oppilaille jotakin. Jos ryhmä on kovin heterogeeninen, tulee pyrkiä löytämään työtapoja, joissa tästä olisi hyötyä tai ainakin mahdollisimman vähän haittaa. Ryhmän toimivuuteen tulee kiinnittää huomiota, sillä oppilaat eivät ole tottuneet koulussa toimimaan eri-ikäisten yhteisissä ryhmissä. Keskustelua ja työpareina tai -ryhminä toimimista tulee harjoitella. Työtapoja valittaessa ryhmän koostumus on otettava huomioon.

Satu Honkala, Kimmo Sundström ja Ritva Tuominen | Kuva: Richard Lax