Esitykset ja näytelmät

Eettisiin valintoihin ja ihmissuhteisiin liittyvien tilanteiden dramatisoinnin mahdollisuudet ovat lähes rajattomat. Näytteleminen ja esittäminen ovat osa ilmaisutaitoa, joka kuuluu äidinkielen sisältöihin. ET- opettajan (mikäli hän ei ole luokanopettaja / äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja) ei kannata ottaa tästä itselleen suuria paineita. Oppilaat voivat esittää kohtauksia elämästä ja keskustella erilaisista ratkaisumalleista niitä kokeillen ja harjoitellen. Näyttelemiseen voi suhtautua lähes kuten leikkimiseen. ei tarvitse suhtautua kuin suureen ilmaisutaidon opetuksen hankkeeseen. Parempi ehkä suhtautua siihen kuin leikkimiseen. Pieni on kaunista, lapset osaavat kyllä esittää ja näytellä. Sitähän roolileikkiminen on.

Kuvitteluleikin päätarkoitus on luoda ja korostaa merkityksiä. Kuvitteluun perustuvan draaman mahti opetusvälineenä perustuu siihen, että se on tekemisen ohella paljon enemmän. Leikissä kuviteltu maailma herättää mielikuvia todellisen maailman piirteistä ja jäsentää niitä. Oiva tapa aloittaa työskentely tunneilla on esim. leikkiminen. Leikin avulla voi myös käsitellä jo esiteltyä aihetta.

ET-tunneilla pienten lasten ryhmissä käytetään paljon satuja, mutta saduilla ja opettajan kerronnalla on annettavaa myös isoille. Kerronnasta on helppo siirtyä esille nousseiden kysymysten käsittelyyn näytelmän, nukketeatterin, kuvien, elokuvan jne. keinoin.

Tarinatunneilla tuolit kannattaa asettaa piiriin. Tarinatuntien kulku voisi olla vaikkapa seuraavanlainen:

  1. Opettaja kyselee oppilailta, minkälaisia asioita heille joskus voi tulla mieleen kuulemistaan saduista ja tarinoista. Tuntuuko heistä, että muillekin lapsille voi tulla mieleen samanlaisia asioita? Opettaja sanoo: ”Nyt kuunnellaan tarina ja katsotaan, tuleeko siitä mieleen kysymyksiä tai ajatuksia.”
  2. Tarina luetaan tai opettaja kertoo sen omin sanoin. Oppilaat voivat itsekin lukea tarinan, tai joku oppilaista voi lukea sen toisille ääneen. Alkuopetuksen ryhmissä tämä riippuu tietenkin oppilaiden lukutaidosta.
  3. Ryhmää kehotetaan ajattelemaan sellaisia tarinassa esiin tulleita asioita, jotka kiinnostavat tai hämmentävät heitä. Yksittäisten oppilaiden kysymykset ja kommentit kirjoitetaan taululle. Kommenttien perään kirjoitetaan sen esittäneen lapsen nimi, jotta hänen mielipiteensä tai kysymyksensä tärkeys korostuu.
  4. Nyt lapset voivat sanoa jotakin taululle tulleista kysymyksistä ja ajatuksista. Tarinan avainkysymykset pyritään kartoittamaan keskustelun avulla yhdessä. Tarinan nimi ja muutama mieleen tullut asia voidaan kirjata omaan vihkoon. Muistiinpanot voi tehdä myös piirtämällä.

Eri teemoihin liittyviä sananlaskuja ja kansanviisauksia kotimaasta ja maailmalta kannattaa käyttää. Niitten pohtiminen ja tulkitseminen yhdessä on mielenkiintoista puuhaa.

Kertominen on hyvin alkuperäinen ja tehokas ihmisten kohtaamisen tapa. Opettaja, joka kertoo sisäistämistään ja merkityksellisiksi kokemistaan asioista, voi tarjota oppilailleen vahvoja elämyksiä ja ajattelun aiheita. Hän ei kuitenkaan välitä lapsille ajatuksiaan valmiiksi pureskeltuna, vaan antaa oppilaille mahdollisuuden luoda omat mielikuvansa ja merkityksensä. Opettajan äänenpainot, eleet ja sanavalinnat ovat merkkejä, joita jokainen lapsi tulkitsee oman persoonallisuutensa ja elämäntilanteensa pohjalta.  Kun opettaja rohkaisee oppilaita ottamaan kantaa ja kysymään, noista merkeistä syntyy lapsille rakenteita ja merkityksiä. 

Satu Honkala ja Ritva Tuominen