Miina ja Ville

Hyvä elämä -kokonaisuus liittyy opetussuunnitelmassa erityisesti ihmisenä kasvamisen aihekokonaisuuteen. Aihepiiri koskettaa myös kulttuuri-identiteetin ja kansainvälisyyden teemoja sekä osallistuvan kansalaisuuden aihealuetta antaessaan eväitä päämäärätietoiseksi kansalaiseksi kehittymiselle sekä tukiessaan realistisen kuvan syntymistä omista vaikutusmahdollisuuksista.

Opetussuunnitelmassa Ihmisenä kasvamisen aihekokonaisuudesta todetaan seuraavasti:

Koko opetuksen kattavan Ihmisenä kasvaminen -aihekokonaisuuden päämääränä on tukea oppilaan kokonaisvaltaista kasvua ja elämän hallinnan kehittymistä. Tavoitteena on luoda kasvuympäristö, joka tukee toisaalta yksilöllisyyden ja terveen itsetunnon ja toisaalta yhteisöllisyyden kehitystä. Aihekokonaisuuden tavoitteiden mukaan opetuksen tulee auttaa oppilasta ymmärtämään omaa fyysistä, psyykkistä ja sosiaalista kasvuaan sekä omaa ainutkertaisuuttaan, arvioimaan toimintansa eettisyyttä ja tunnistamaan oikean ja väärän, tunnistamaan oman oppimistyylinsä ja kehittämään itseään oppijana sekä toimimaan yhteisön jäsenenä. Sen keskeistä sisältöä ovat 1) fyysiseen, psyykkiseen ja sosiaaliseen kasvuun vaikuttavat tekijät, tunteiden tunnistaminen ja käsittely, 2) oikeudenmukaisuus, tasa-arvo, 3) opiskelutaidot ja pitkäjänteinen, tavoitteellinen itsensä kehittäminen, ja 4) toisten huomioon ottaminen, oikeudet ja velvollisuudet ryhmässä sekä erilaiset yhteistoimintatavat.

Koko opetuksen kattavan Ihmisenä kasvaminen -aihekokonaisuuden päämääränä on tukea oppilaan kokonaisvaltaista kasvua ja elämän hallinnan kehittymistä. Tavoitteena on luoda kasvuympäristö, joka tukee toisaalta yksilöllisyyden ja terveen itsetunnon ja toisaalta yhteisöllisyyden kehitystä. Lisäksi aihekokonaisuudessa on mainittu pyrkimys tavoittaa oma oppimistyyli ja kehittää itseänsä oppijana. Itsetuntemuksen kehittyminen on jalo päämäärä, joka edellyttää opettajalta sellaisen oppimisympäristön luomista, jossa oppilaan on turvallista ilmaista itseään ja kertoa ajatuksiaan.

Aiheeseen virittäytyminen ja yhteissuunnittelu

Elämänkatsomustiedon ryhmät ovat eri koulussa hyvin vaihtelevia kokoonpanoltaan. Erilaisia yhteistoiminnallisen oppimisen muotoja voidaan kehitellä esimerkiksi niin, että työskentelyryhmät ovat mahdollisimman heterogeenisiä. Toisaalta voidaan myös kokeilla tyttöryhmien ja poikaryhmien työskentelyä ja tutkia ja vertailla näiden tuotoksia.

Hyvän elämän kysymykset ovat elämänkatsomustiedon opiskelun ydinainesta, ja ne läpäisevät eri tavoin koko opetussuunnitelman, peruskoulun alusta lukion loppuun. Hyvä elämä on jotakin, mihin kaikki ihmiset maapallolla pyrkivät.

ET-tunneilla voidaan oppilaiden ikätason mukaan problematisoida ja pohtia hyvän elämän määritelmiä ja kriteereitä. Onko oikein tarkastella hyvää elämää vain kunkin yksilön omasta näkökulmasta? Liittyykö hyvään elämään velvollisuuksia, vai tarkoittaako se vain nauttimista elämästä ja onnellisuutta? Liittyvätkö yksilöllinen ja yhteisöllinen hyvä elämä jotenkin toisiinsa?

Hyvä elämä -opintojakson alussa kannattaa pohtia aiheeseen liittyviä kysymyksiä eri kulttuurillisista lähtökohdista ja keskustella myös siitä, miten nämä näkökulmat yhdistyvät yksilössä ja yhteisössä.

Voiko omaan mieleen vaikuttaa, ja voiko omaa elämää parantaa?

Meidän opettajien on hyvä palauttaa aika ajoin mieleemme se tosiasia, että lapsetkin haluavat parantaa elämäänsä, kehittyä ja oppia erilaisia elämänhallintaan liittyviä strategioita. He tekevätkin sitä omalla tavallaan, osin tiedostamattomasti, kukin omaa ”selviytymispeliään” pelaten.

Opettajien jatkokoulutuksissa on nähty ja toteutettu erilaisia mielen hallinnan ja sosiaalisen vuorovaikutuksen kursseja. Näiden kurssien tarkoituksena on nimenomaan kehittää opettajaa yksilönä ja pedagogina sekä parantaa hänen kykyään kommunikoida sekä hallita erilaisia oppilasryhmiä. Opettaja sulattaa kurssien annin omalla tavallaan ja soveltaa sitä enemmän tai vähemmän omassa elämässään.

Opittuja asioita on myös mahdollista soveltaa yhdessä oppilaiden kanssa niin, että toiminta on avoimempaa. Opettaja voi yrittää siirtää omia oivalluksiaan suoraan oppilaille ja kehittää heidän kanssaan harjoituksia.

Esimerkiksi erilaisissa vuorovaikutus- ja johtajakoulutuksissa korostetaan usein kuuntelemisen merkitystä. Tällaisista keskustelu-, kuuntelu- ja reflektiotaidoista voi kehittää soveltaen työkaluja oppilaiden ”pakkiin”.

Oppilasryhmässä hyvin toteutetuilla eläytyvän kuuntelun harjoituksilla on todennäköisesti siirtovaikutusta oppilaan muuhunkin elämään. Lisääntyvä tietoisuus mahdollisuudesta vaikuttaa omaan elämään tarkentaa luultavasti lasten ajattelua yhtä lailla kuin aikuistenkin ajattelua.

Kysymyksiä pohdittavaksi:

• Mitä hyvä elämä tarkoittaa minulle?
• Onko sen tarkoitus sama kaikille?
• Liittyykö hyvään elämään velvollisuuksia?
• Vaikuttaako minun elämäni muihin?
• Mikä on ympäristön merkitys?
• Onko hyvä elämä sama asia kuin onnellisuus?
• Onko elämäni parempaa, jos pyrin parantamaan muiden elämää?
• Miten yhteiskunnallisessa elämässä käsitellään hyvän elämän kysymyksiä? Ovatko kaikki päättäjät samaa mieltä siitä, mitä hyvä elämä on?
• Mitä voisi olla esimerkiksi ihmisen, kissan tai kalan hyvä elämä?
• Miten hyvä elämä liittyy menestymiseen?

Taustaksi:

Jos on kiinnostunut tutustumaan, mihin antiikin filosofian suuntauksiin keskustelu hyvästä elämästä pohjautuu, lisätietoja voi etsiä esimerkiksi seuraavista aiheista:

• Aristoteleen näkemys hyvästä elämästä
• epikurolaisuus ja
• stoalaisuus.