Sosiaaliset roolit

Oppitunneilla voidaan sivuta myös sosiaalisten roolien merkitystä ihmisen elämän ohjaamisessa. Sosiaaliseen rooliin liittyy muiden ja ihmisen itsensä asettamat odotukset erilaisissa rooleissa toimimisesta. Roolin käsitteen perusteet avautuvat oppilaille melko helposti, ja tunnilla voidaan esimerkiksi käsitellä sitä, millaisia odotuksia oppilaiden moniin erilaisiin rooleihin liittyy – esimerkiksi sitä, havaitsevatko oppilaat eroja omassa käyttäytymisessään seuraavissa rooleissa: oppilas (suhteessa opettajiin), luokkatoveri, lapsi (suhteessa omiin vanhempiinsa), jonkin urheilulajin tai muun harrastuksen harrastaja (suhteessa esimerkiksi seurakavereihin ja valmentajiin). Roolin käsitteen kautta tunnilla voi päästä pureutumaan melko konkreettisesti siihen, miten muiden odotukset – sekä se, mitä itse olettaa muiden odottavan – voi ainakin hetkellisesti määritellä yllättävänkin paljon elämää. Rooleihin liittyy myös normien käsite. Erilaisiin rooleihin yhdistetään erilaisia normeja, oletuksia siitä, miten pitää toimia ja ajatella. Juuri normien kautta syntyvät erilaiset rooleihin liittyvät odotukset. Ryhmässä voi pohtia myös roolien eri tyyppejä: osa ihmisen rooleista liittyy tiettyihin tilanteisiin (tilanneroolit, kuten kaupan asiakas, koululuokan oppilas), jotkin roolit liittyvät johonkin hankittuun asemaan (vaikkapa opettaja, pappi, lääkäri), toiset roolit taas liittyvät ihmisen ominaisuuksiin (niin sanotut statusroolit, kuten tyttö tai poika, nuori tai vanha).

Roolit

Toimimme arkielämässämme jatkuvasti monissa eri rooleissa. Olemme lapsia tai heidän vanhempiaan, naapureita, työtovereita, myyjiä, asiakkaita tai urheiluseuran sihteereitä. Kaikissa näissä on kyse sosiaalisista rooleista. Sosiaalinen rooli voidaan määritellä niiden odotusten ja normien kokonaisuudeksi, joita henkilöön kohdistetaan siksi, että hän on jonkin erityisen sosiaalisen aseman haltija.

Kirjallisuutta:

- Erwin Goffman: Arkielämän roolit (1974)
- Antti Eskola: Sosiaalipsykologia (1971)

Rooleja voidaan luokitella ja eritellä monin eri tavoin.

Yksi sosiologiassa paljon käytetty tapa jäsentää asiaa on seuraava:

Statusroolit: annetut roolit (biologiset roolit, esimerkiksi ikä tai sukupuoli)
Asemaroolit: hankitut roolit (institutionaaliset roolit, esimerkiksi ammatti)
Tilapäiset roolit (potilas, vieras, kutsujen emäntä)

Roolikäyttäytymiseen vaikuttavat monet seikat. Sosiologiassa on tutkittu ainakin sitä, miten yksilöt noudattavat todella toiminnassaan roolivaatimuksia eli miten he esittävät rooliaan. Toiseksi roolikäyttäytymiseen vaikuttaa asemaan liittyvien rooliodotusten selvyys ja yhdenmukaisuus. Rooleja voidaan havainnollistaa roolikalustolla, joka voi viitata esimerkiksi pukeutumiseen (virkapuku), tilajärjestelyihin tai muodolliseen käyttäytymiseen (esimerkiksi opastus jossakin virastossa). Roolikonflikteista puhutaan silloin, kun tiettyyn rooliin liittyvät odotukset eivät ole yksimielisiä, vaan ehkä ristiriidassa keskenään.

Roolikonflikteja on kahta tyyppiä:

  • roolin sisäinen konflikti
  • roolien välinen konflikti.

Roolien sisäisestä konfliktista on kyse silloin, kun rooliodotukset eivät vastaa todellisuutta. Esimerkiksi opettajan odotetaan käyttäytyvän viileän asiallisesti oppilaitaan kohtaan ja tuttavallisesti työtovereitaan kohtaan. Jos hän vaihtaakin käyttäytymismallia eli on tuttavallinen oppilaille ja vaatii kunnioitusta kollegoilta, voidaan olettaa, että syntyy jonkinasteinen konflikti.

Roolien välisestä konfliktista on kyse silloin, kun kahden eri roolin odotukset pitäisi toteuttaa samalla kerralla. Esimerkiksi lääkäriäiti on juuri järjestämässä syntymäpäiväjuhlia lapselleen. Puhelin soi, ja hänet kutsutaan hoitamaan kiireellistä sairastapausta. Syntyy konflikti äidin roolin ja lääkärin roolin välille. Tällaisessa tilanteessa toimitaan yleensä sen roolin mukaan, joka on siinä tilanteessa hierarkkisesti ylin.

Ihminen siirtyy elämänkaarensa aikana roolista toiseen, lapsuudesta nuoruuteen, aikuisuuteen ja vanhuuteen, avioliittoon, opiskelemaan jne. Niitä ristiriitoja ja ongelmia, joita tällaisissa siirtymissä syntyy, helpottavat siirtymäriitit. Siirtymäriittejä ovat esimerkiksi häämenot, rippijuhlat, lakkiaiset, hautajaiset jne. Siirtymäriitissä on kolme vaihetta:

  • vanhan roolin kuolettaminen
  • uuden roolin symbolinen esittäminen
  • juhla.

Roolien tutkimuksessa on viime aikojen uutena avauksena ollut ”toimintakehysten” analysointi. Anssi Peräkylä on muun muassa tutkinut vaikeasti sairaiden potilaiden hoitoon ja potilaista huolehtimiseen liittyviä toimintakehyksiä kirjassaan Kuoleman monet kasvot (Vastapaino 1990).

Rooleja voidaan havainnollista myös näyttämövertauksella. Aivan kuten teatterissakin on ”front stage” ja ”back stage”, tilanne on sama roolien suhteen. Näyttämön etuosa on julkinen, yleisö voi vapaasti seurata näyttelijöiden työtä. Verhon takana, katseiden ulottumattomissa, näyttelijät valmistautuvat esitykseen. Arjen rooleissakin pyrimme säilyttämään sen katseilta suojatun ”back stagen” – tilan, jossa voimme olla oma itsemme ilman mitään rooleja.

Lähde: Tampereen yliopiston avoimen yliopiston verkko-opinnot, sosiologian peruskurssi, luku 3: Sosiaalinen vuorovaikutus