Miina ja Ville

Ihmisen elämää ohjaavat myös monet seikat, jotka on määritetty hänestä itsestään riippumatta. On asioita, joiden suhteen lainsäädäntö kertoo, mitä on mahdollista tehdä ja mikä taas ei ole sallittua. Siinä, missä oppilas jo tietää, että laki määrää monista asioista, laajempi sosiaalisen normin käsite on varmasti vieraampi. Tällaista normin käsitteen – sen, että on ikään kuin epämääräisempiä sääntöjä, jotka eivät ole välttämättä lakeja ja joiden noudattamiseen tai noudattamatta jättämiseen ei liity varsinaista lakiin liittyvää rangaistusta vaan sosiaalinen rangaistus tai palkinto – voi mahdollisuuksien mukaan ottaa käsittelyyn oppitunnilla.

Normit

Miksi autoilijat pysähtyvät punaisiin liikennevaloihin? Miksi syvästi uskonnolliset ihmiset pitävät avioliiton ulkopuolisia suhteita syntinä? Miksi kohtelias mies avaa oven naisille? Kaikki edellä mainitut tilanteet liittyvät normeihin. Lait säätävät, miten liikenteessä tulee käyttäytyä, uskonnon mukaan avioliitto on pyhä, ja hyviin tapoihin kuuluu oven avaaminen naisille.

Normin käsitteellä viitataan usein ihmisten käyttäytymisen samankaltaisuuteen, tietyissä tilanteissa toimimme hyvin yhdenmukaisesti. Yksinkertaisesti määriteltynä sosiaalisella normilla tarkoitetaankin käyttäytymissääntöä, jota tuetaan pakottein.

Normeja on luokiteltu niiden taustan ja sitovuuden mukaan. Tällöin voidaan erottaa toisistaan ainakin

• moraalitavat: älä varasta
• kansantavat: naiset ensin
• perinteinen oikeus (siviilioikeus): rehellinen kauppa
• säädetty laki, esimerkiksi rikoslaki, liikennelaki.

Tavat ja lait erottaa toisistaan sanktio: lain sanktiot ovat ankarampia. Moraalitavat taas koetaan yleensä sitovammiksi kuin kansantavat. Tapasääntöjen rikkomisesta seuraa yleensä vain paheksuntaa.

Normiin liittyvä pakote voi olla myönteinen, jolloin jonkin normin seuraamisesta saa palkkion, tai kielteinen, jolloin normin vastaisesta käyttäytymisestä rangaistaan. Normeihin liittyvät pakotteet voidaan jakaa kolmeen seuraavaan ryhmään:

• fyysiset pakotteet, esimerkiksi vankilarangaistus
• aineelliset pakotteet, esimerkiksi sakko
• henkiset pakotteet, esimerkiksi kirkonkirous.

Vaikka pakotteet ovat yleensä rangaistuksia, ne voivat olla myös palkintoja. Tietystä normin rikkomisesta ei seuraakaan rangaistusta, vaan norminmukaisesta käyttäytymisestä seuraa palkinto. Tällaisia positiivisia sanktioita käytetään paljon esimerkiksi lasten kasvatuksessa. Myös työelämässä on havaittavissa yhä enemmän positiivisilla sanktioilla tapahtuvaa ohjausta. Sosiaaliset normit eivät ole vain kieltoja tai käskyjä. Normit ovat osa kulttuuriamme. Osaltaan ne tekevät yhteiskunnan mahdolliseksi. Normit ovat yhteisön jäsenten jakamia näkemyksiä siitä, mitä saa ja mitä ei saa tehdä. Normijärjestelmät luovat omalta osaltaan ennustettavuutta sosiaaliselle toiminnalle.

Normit muuttuvat muun yhteiskunnan muutoksen myötä. Normeissa voidaan havaita mielenkiintoista aaltoliikettä. Esimerkiksi 1960-luvulla sekä sukupuolisuutta että päihteitä koskevat normit muuttuivat. Sukupuolista käyttäytymistä ei enää valvottu niin tiukasti kuin aiemmin, vaan puhuttiin pikemminkin vapaan seksin puolesta. Samoin alkoholinkäyttöä koskevia normeja lievennettiin, keskiolut vapautui, luovuttiin viinakortista ja maaseudulle perustettiin lisää ravintoloita. Tällä hetkellä näyttää siltä, että esimerkiksi nuorten aikuisten keskuudessa aviollinen uskollisuus on kovempi sosiaalinen normi kuin runsas 30 vuotta sitten. Samoin suhtautuminen huumeisiin on paljon tuomitsevampaa kuin silloin.

Lähde: Tampereen yliopiston avoimen yliopiston verkko-opinnot, sosiologian peruskurssi, luku 3: Sosiaalinen vuorovaikutus