Mitä arvoja toteutan elämässäni?
Oppilaan kirjan kappale 1.4. on soveltava luku, jossa oppilasta ohjataan tarkastelemaan sitä, miten arvot näkyvät käytännön elämässä. Tässä kappaleessa pohditaan arvojen ja oman elämän toiveiden ja haaveiden ja suunnitelmien välistä yhteyttä. Tavoitteena on, että oppilaalla herää kiinnostus pohtia arvojen merkitystä omassa elämässään.
Luvussa esitetään useita tehtäviä, joiden avulla oppilaiden kanssa voidaan ottaa esille keskustelu hyvästä ja pahasta, omien arvojen tuntemuksen ja tekojen välisestä yhteydestä, edellisessä kappaleessa tarkemmin määritellyistä itseisarvosta ja välinearvosta, oppilaan omista ja eri ihmisten arvostuksista sekä arvoympäristöstä oppilaan oman elämänpiirin ulkopuolella.
Oppilaankirjan tehtävän 2 taustalla on vanha ja kuuluisa filosofinen keskustelu akrasiasta eli heikkoluonteisuudesta. Platonin dialogissa Protagoras Sokrates ei ymmärrä ajatusta vapaaehtoisesta väärin tekemisestä – jos ihminen tietää, mikä on oikein, hän ilman muuta tekee, kuten tietää olevan oikein. Aristoteles puolestaan myöhemmin päättelee teoksessa Nikomakhoksen etiikka, että vaikka ihminen tietää, mikä olisi hyväksi tai oikein, hän voi kuitenkin toimia tämän tiedon vastaisesti. Ihmisessä vaikuttaa tällöin akrasia, joka siis suomentuu lähinnä heikkotahtoisuudeksi. Aristoteelinen kanta vaikuttaa ehkä enemmän terveen järjen ja empiiristen havaintojemme mukaiselta. Nykyajan filosofisessa keskustelussa antiikin filosofian keskustelu akrasiasta on nähty liian yksinkertaistavaksi ja siihen on esitetty useita tarkennuksia, jotka liittyvät muun muassa ihmisen aikomuksiin, arvostelmiin, tunteisiin ja motivaatioihin ja siihen, miten ne vaikuttavat ihmisen tekoihin. On esimerkiksi huomautettu, että ihminen voi intentionaalisesti eli tietoisesti toimia moraaliarvostelmansa vastaisesti olematta kuitenkaan heikkotahtoinen (akraattinen).
Akrasian ongelma on monitahoinen kysymys, jonka pohtiminen on hyvä aloittaa oppilaan käsitteelliseen tasoon sopivalla tavalla.
Tämän osion käsittelyssä voidaan tunnilla oppilaan kirjan tehtävien lisäksi käsitellä myös omien arvojen ja ulkoapäin, esimerkiksi televisiosta ja nuorisokulttuurista tulevien esimerkkien tai paineiden välistä suhdetta. Keskustelussa voidaan käsitellä vaikkapa oppilaan omien arvojen ja mahdollisten idolien edustamien arvojen välistä suhdetta – sitä, ihaileeko oppilas niitä, joiden arvot vastaavat oppilaan omia arvoja, vai onko omien ja idolin arvojen välillä kenties ristiriitoja. Tätä pohdintaa voi käyttää vaikkapa oppilaan ajatuskartan laatimisen lisätehtävänä.
Oppilaankirjassa käsitellään yksilön arvoja – sitä, miten oppilaan omat arvot liittyvät tekoihin ja miten niitä toteutetaan elämässä. Tutkijat ovat hyvin kiinnostuneita arvoista ja arvojen muutoksista yhdessä maassa ja maailmanlaajuisesti, ja myös yritysmaailman edustajat ovat kiinnostuneita niistä – arvojen kun voidaan olettaa vaikuttavan myös siihen, miten ja mitä ihmiset kuluttavat. Opettajalle kiinnostavaa taustatietoa voi löytyä maailmanlaajuisen arvotutkimuksia tekevän tutkijaverkoston World Values Survey Association -yhdistyksen sivuilta.
Sivuilta löytyy tietoa ja tuloksia tutkimuksista ja esimerkkejä asioista, joiden suhteen arvoja on kysytty. (Yksi mielenkiintoinen tulos, joka on saatu maailmanlaajuisesta tutkimuksesta arvojen muuttumisesta vuosina 1981–2006, on muun muassa se, että ihmisillä on taipumus arvostaa niitä valintoja, jotka heidän on mahdollista tehdä!)
Kirjallisuusviite: Holton, R., ”Intention and Weakness of Will”, The Journal of Philosophy, Vol. 96, No.5, (May 1999), pp. 241–262.
Opettajan arvot
Ne ratkaisut, joita opettaja tekee opetuksessaan, pohjaavat myös osittain hänen arvomaailmaansa. Elämänkatsomustiedon tunneilla, joilla käsitellään arvoja, voi olla perusteltua kertoa jossakin vaiheessa, ainakin kysyttäessä, myös opettajan omista arvoista. Niitä ei ehkä kuitenkaan kannata tuoda kovin vahvasti esille ainakaan keskustelujen alussa. Lienee pikemminkin parempi, että opettaja on mahdollisimman neutraali, jotta oppilaat eivät tunne tarvetta vain jäljitellä opettajan ”oikeita ajatuksia”. Yleensähän meillä on melko lailla yhteiset ”juhlapuhearvot”: olemme kaikki humaaneja, tasa-arvoisia, suvaitsevaisia jne. Näitä itsestään selvyyksiä voisi kuitenkin hiukan yrittää avata oppilaiden kanssa, niitä voisi yrittää problematisoida ja huomion voisi kiinnittää puheen ja käytännön toimien ristiriitaisuuksiin.