Tunteiden merkitys

Tunteet ohjaavat toimintaamme ja ovat mukana lähes kaikessa, mitä teemme. Isokorpi ja Viitanen määrittelevät kirjassaan Tunnevoimaa! perustunteiksi vihan, surun, pelon, rakkauden, inhon, häpeän, nautinnon ja yllätyksen. Spinoza puolestaan pitää kaikkien tunteiden perustana iloa ja surua. Tunteiden tunnistaminen liittyy itsetuntemukseen ja elämänhallinnan tunteeseen.

Sanotaan, että tunteet sekoittavat ja hämmentävät tiedolla ohjattua elämää, mutta ne eivät ole tiedon tai tietämisen vastakohtia. Tiedolla on keskeinen sija tunteiden heräämisessä, tulkitsemisessa, merkitysrakenteiden ja tilanteeseen johtaneiden syiden tarkastelussa. Tunteet voivat saada aikaan fysiologisia muutoksia elimistössä, muun muassa sydämen lyöntitiheyden kasvua, verenpaineen nousua, hikoilua, punastumista ja vapinaa. Tunteet vaikuttavat mielialaan, toimintavireyteen ja kanssakäymiseen toisten ihmisten kanssa. Ne näkyvät eleissä, ilmeissä ja käyttäytymisessä.

Tunteiden vaikutus elämään liittyvissä valinnoissa

Tunteet vapauttavat tai sitovat energiaa. Ne voidaan kokea myönteisinä tai ja kielteisinä. Erilaiset jaottelut myönteisiin ja kielteisiin eivät kuitenkaan kerro koko totuutta tunteista ja niiden vaikutuksista. Moni kielteiseksi määritelty tunne saa aikaan elämänlaadun ja hyvinvoinnin kannalta hyvinkin positiivisen lopputuloksen.

Positiiviset tunteet, kuten ilo, rakkaus, into ja hyväksyntä, luovat aloitteellisuutta ja vapauttavat energiaa. Sosiaalisten suhteiden solmiminen ja kanssaihmisten auttaminen sujuu helpommin, uskallus uuden kokeilemiseen kasvaa ja luovuus lisääntyy. Positiivisten tunteiden vallassa toiminta on sujuvaa ja helppoa. Ollaan ikään kuin välittömässä toiminnallisessa vuorovaikutuksessa maailmaan.

Kielteiset tunteet, kuten viha, inho, häpeä, pelko, tuska, epäonnistuminen, väärin ymmärretyksi tuleminen, viestittävät siitä, että vallitseva tilanne ja hyvinvoinnin kannalta tärkeä tarve tai päämäärä ovat keskenään ristiriidassa. Ne auttavat tunnistamaan muutoksen ja luovat valmiuksia epätyydyttävän toiminnan keskeyttämiselle ja uudelleen organisoimiselle. Esimerkiksi viha luo valmiuksia jonkin esteen poistamiselle ja pelko tilanteesta vetäytymiselle. Surussa taas valmistaudutaan luopumaan näistä tärkeistä tarpeista tai päämääristä. Kielteisiksi koettujen tunteiden hyödyntäminen saattaa joskus olla työlästä. Niiden taustalla voi olla hyvinkin kipeitä kokemuksia, jotka edellyttävät ajatuksellista läpi käymistä eli psyykkistä työtä.

Tunteiden varastoiminen ja kokeminen

Psyykkisen hyvinvoinnin kannalta on tärkeää kyetä pitkittämään ja varastoimaan positiivisten tapahtumien vaikutusta. Tällöin positiivisten tunteiden aikaan saama toiminnan sujuvuuden tunne ja uusia kontakteja luova olotila saadaan maksimoitua. Vastaavasti on hyödyllistä kokea kielteinen tunne silloin, kun se on paikallaan. Esimerkiksi suuttumuksen kokeminen silloin, kun omia rajoja loukataan, tarjoaa pontta suorittaa puolustautuminen uskottavasti ja viestittää tästä aikeesta myös ympäristölle.

Tunteet voivat olla myös piilossa. Saatamme joskus olla niin sanotusti latentisti ärsyyntyneitä jostakin asiasta, emmekä tiedosta sitä ennen kuin kimpaannumme jonkin odottamattoman vähäisen vastoinkäymisen myötä. Vasta tällöin tiedostamme olevamme huonolla tuulella.

Tunteisiin liittyy myös jonkinlainen liikkeelle paneva tai pakottava tekijä, jonka vallassa esimerkiksi saatetaan tehdä asioita, joita myöhemmin kadutaan. Esimerkiksi pelossa ilmenee halu välttää pelon kohdetta niin kauan, kunnes pelon kohde on välittömässä läheisyydessä tai tietoisuudessa. Samoin vihassa tai suuttumuksessa ilmenee halu hallintaan niin kauan, kunnes tietty este on poistettu.

Moraalisten tunteiden, kuten syyllisyyden ja häpeän, tarkoituksena on rajoittaa epäsosiaalista käyttäytymistä. Häpeän tunne onkin ehkä yksi kipeimmistä kokemuksista. Onkin syytä miettiä, missä määrin juuri tämän tunteen välttäminen motivoi ihmisiä pysymään tietyissä rajoissa ja toimimaan tiettyjen ihanteiden mukaan. Syyllisyys ja siihen liittyvä ”hyvittäminen” sekä toisaalta ryhmän jäsenten taholta tuleva ”moraalinen viha”, jota voi nimittää myös paheksunnaksi, edistävät sosiaalista kanssakäymistä. Ne kertovat myös ryhmän arvoista ja normeista – siitä, mikä on oikein ja mikä väärin.

Kanssaihmisille tapahtuvalla tunnekommunikoinnilla on merkittävä osuus tunteiden säätelyssä. Positiivisessa tunnetilassa olevat ihmiset pyrkivät vaikuttamaan toisten ihmisten mielialaan spontaanisti ilman erityisiä pyyteitä. Ymmärrys ja taito vaikuttaa toisen mielialoihin kehittyvät jo varhain. Pienet lapset osoittavat halua ja ovat tietoisia keinoista vaikuttaa toveriensa tunnetiloihin siten, että halusivat muuttaa näiden negatiiviset tunnetilat positiivisiksi.

Lähteet:

Colemann, D. 1997. Tunneäly. Lahjakkuuden koko kuva. Otavan Kirjapaino
Isokorpi,T., Viitanen, P. 2001. Tunnevoimaa! Tammi
Laukka-Sinisalo, H. 1994. Tarina kahdesta sammakosta, eli kuinka löydät itsestäsi selviytyjän. Otava
Pietarinen, J. 1995. Ilon filosofia. Spinozan käsitys aktiivisesta ihmisestä. Yliopistopaino
Räikkönen, K., Nurmi Jari-Erik (toim.) Persoonallisuus, terveys ja hyvinvointi
Acta Psychologica Fennica, Soveltavan psykologian monografioita 8, 1995