Villen pelikaveri

Kertomuksen yhtenä tarkoituksena on lähestyä kreationismin kautta maailmankatsomusta, joka ei vastaa nykyisen tieteen käsitystä maailmasta. Näennäistieteellisen kreationismin lisäksi voidaan käsitellä myös myyttisiä maailman selityksiä. Näennäistieteellinen selitys pyrkii käyttämään tieteen kaltaisia perusteluja, myyttisten käsitysten totuus voi olla esimerkiksi vertauskuvallinen.

Kertomuksen lasten keskustelu sivuaa myös tiedon kriteerejä – Ville luottaa isän sanomaan, Miina tv-ohjelmaan, ja Leevi ei ota epäuskottavalta kuulostavia väitteitä todesta ollenkaan.

Maailmankuvakeskustelusta kertomus siirtyy pohtimaan ”huuhaata”. Esimerkkinä epätieteestä ovat horoskoopit. Yksi lapsista haluaa kieltää huuhaan, mikä johtaa pohtimaan sitä miten huuhaa voidaan määritellä. Tässä yhteydessä voidaan keskustella uudelleen perustelemisesta, tieteellisestä tutkimuksesta, kriittisestä tiedonkäsityksestä ja näkemysten uskottavuuden pohtimisesta. On hyvä nostaa esille se, että vaikka enemmistö ei olekaan aina oikeassa, niin on erittäin epätodennäköistä, että maailman tiedeyhteisö erehtyisi täysin.

On hyvä keskustella epätieteestä viihteenä – horoskoopit eivät ole totta, mutta niiden lukeminen voi olla hauskaa. Epätieteellä voidaan aiheuttaa myös vaaraa ja vahinkoa: esimerkkinä tästä voisi olla homeopaattinen lääkintä vakaviin, mutta oikeilla lääkkeillä hoidettavissa oleviin sairauksiin.

Skeptinen ajatus siitä, että mitään ei ole oikeasti olemassa, on oppilaille todennäköisesti tuttu Matrix-tyyppisistä elokuvista. Samassa yhteydessä voi pohtia tietokonepelien virtuaalihahmojen olemassaoloa. Onko hahmon kautta eletty virtuaalielämä todellista?

Miina tuo keskusteluun Descartesin varman tiedon ajatuksen. Leevin toiminnallinen kommentti ”Lähden syömään, olen siis olemassa” palauttaa keskustelun Occamin partaveitseen: ei ole mitään syytä olettaa maailmaa liian monimutkaiseksi.

Keskusteluun voi nousta myös erilaisia elokuvien tai tietokonepelien maailmoja. Näitä käsiteltäessä voidaan ehkä hyödyntää kolmijakoa:

  • Maailma, josta tiedetään, että se ei ole totta, mutta joka olisi mahdollinen tai jota ei ainakaan tiedetä mahdottomaksi. Opettajalle tuttu esimerkki tästä voisi olla Sinuhe egyptiläinen – tarkasti historiallisia faktoja hyödyntävä fiktio.
  • Maailma, josta tiedetään, että se ei ole totta, ja joka ei myöskään yritä olla todenkaltainen. Tästä esimerkkinä toimii vaikkapa Hämähäkkimies.
  • Maailma, joka ei ole mahdollinen tai on epätodennäköinen mutta joka uskottelee olevansa tosi tai ainakin mahdollinen. Tähän kategoriaan kuuluvat esimerkiksi monet salaliittoteoriat.