Uskonnottomuus Suomessa

Suomessa valistusaate vaikutti 1700-luvulla lähinnä sivistyneistön keskuudessa, ja 1800-luvun lopulla Suomeen tuli darvinismi. Vuonna 1887 yritettiin perustaa uskonnonvapaus- ja suvaitsevaisuusyhdistys, mutta viranomaiset eivät sallineet yhdistyksen toimia. Vuonna 1889 Eero Erkon toimittama lehti Keski-Suomi julkaisi artikkelisarjan kehitysopista. Sen johdosta syntyi kiivas keskustelu, johon osallistuivat muun muassa Juhani Aho ja Minna Canth. Samana vuonna Minna Canth ja A. B. Mäkelä alkoivat julkaista Kuopiossa Vapaita Aatteita -lehteä, jossa esiteltiin muun muassa kehitysoppia. Lehti oli lopetettava, koska ennakkosensuuri poisti suuren osan lehden kirjoituksista.

Vuonna 1903 Suomen Sosialidemokraattisen Puolueen Forssan ohjelmaan otettiin kirkon erottaminen valtiosta ja uskonnonopetuksen poistaminen kouluista.[4] ”Uskonto on julistettava yksityisasiaksi. Kirkko on erotettava valtiosta ja kirkolliset sekä uskonnolliset yhdyskunnat katsottava yksityisiksi yhdistyksiksi, jotka itse järjestävät sisälliset asiansa. Uskonnonopetus on poistettava kouluista.”

Vuosina 1902–1905 ilmestyneeseen Euterpe-lehteen kirjoitti muun muassa Rolf Lagerborg. Vuosina 1909–1917 S. E. Kristiansson julkaisi Vapaa Ajatus -lehteä ja laajan kirjasarjan salanimellä Asa Jalas. Ylioppilasyhdistys Prometheuksen toimintaan (1905–1914) osallistuivat muun muassa Edvard Westermarck, Rafael Karsten, Rolf Lagerborg, Wilhelm Bolin, Yrjö Hirn ja Ernst Lampén. Yhdistys vaati uskonnonopetuksen poistamista kouluista. Yhdistyksen erityisenä tavoitteena ajatuksenvapauden toteuttamisessa oli siviiliavioliiton hyväksyminen. 1910-luvun puolivälin kireä yhteiskunnallinen tilanne vaikutti seuran toiminnan heikkenemiseen.

Uskonnonvapauslain säätämisen jälkeen vuonna 1923 kaikkien uskontokuntien ulkopuolelle jääminen oli Suomessa sallittua. Vasta uskonnonvapauslaki antoi uskonnottomille täydet kansalaisoikeudet. Vaatimus valtion ja kirkon erottamisesta ei kuitenkaan toteutunut.

Uskonnonvapauslain tultua voimaan ihmisiä alkoi erota kirkosta. Heistä jotkut perustivat eri puolille maata siviilirekisteriin kuuluvien yhdistyksiä. Yhdistykset muun muassa perustivat omia hautausmaita. 1930-luvun alussa siviilirekisteriin kuuluvien järjestäytyminen vaikeutui, mutta vuosikymmenen lopulla järjestäytyminen saattoi jatkua. Vuonna 1937 valtakunnalliseksi yhteiselimeksi perustettiin Suomen siviilirekisteriyhdistysten keskusliitto. Kansainvälistä alan liittoa seuraten järjestö otti vuonna 1945 nimen Vapaa-ajattelijain liitto. Liiton äänenkannattaja alkoi ilmestyä 1937 nimellä Ajatuksen vapaus, mutta nykyisin se on Vapaa ajattelija.

Suomen Humanistiliito perustettiin 1960-luvulla edistämään keskustelevaa kriittistä uskonnotonta ajattelua. Humanistiliiton julkaisu on nimeltään Humanisti.

(Teksti koottu muun muassa Wikipedian aineistoista 15.10.2010)