Miina ja Ville

Ateismi tarkoittaa käsitystä, jonka mukaan todellisuuteemme ei sisälly mitään yhtä tai useampaa yliluonnollista jumalaa. Ateistisiksi voidaan sanoa jokaista maailmankatsomusta tai elämänkatsomusta, jossa Ockhamin partaveitsellä on leikattu todellisuuden piiristä pois kaikki yliluonnollinen. Siinä on sovellettu käsitteellisen taloudellisuuden periaatetta (siis skolastikko Ockhamin mukaan nimettynä), jossa viittaukset yliluonnolliseen ja jumaliin jätetään tarpeettomana käsitteenmuodostuksena pois.

Tieteelliset maailmankatsomukset ovat esimerkkejä ateistisista maailmankatsomuksista. Tiede ei edellytä käsitteenmuodostuksessaan viittauksia jumaliin. Kysymys on ”Ockhamin partaveitsen” soveltamisesta. Materialistiset maailman- ja elämänkatsomukset ovat myös ateistisia sen vuoksi, ettei jumalia tai yhtä jumalaa voida sisällyttää materialismiin sitoutuvaan maailmankuvaan. Ajattelulla on näet sellainen metafyysinen tausta, jossa ei voida uskottavasti ja järkevästi ymmärtää jumalan tai jumalien käsitteitä tai ”yliluonnollisuutta”.

Todistustaakan käsitteen filosofinen käyttö on paikallaan puhuttaessa ateismista, sillä ateisti voi edellyttää teistiltä sitä, että jälkimmäinen osoittaa, että jumalan käsitteellä on sellaista merkitystä, ettei sitä ilman voida tulla toimeen. Ateistin mielestä etiikkaa ja filosofiaa käsiteltäessä ei tarvitse viitata jumalaan puhumattakaan siitä, että jumalan käsitteelle on mitään käyttöä tieteenharjoituksen tai tieteellisen ajattelun piirissä. Todistustaakan käsite edellyttää jumalan mukaanoton todistamista juuri teistiltä. Se tarkoittaa sitä, ettei ateistin tarvitse todistaa jumalan käsitteen tarpeellisuutta vastaan.

Tältä pohjalta tulee ymmärrettäväksi se, ettei ateismin piirissä ole nähty tarpeelliseksi todistaa jumalan tai jumalien olemattomuutta. Ateismin kannatuksen rinnalla on usein naturalismin, materialismin tai fysikalismin kannatus. Naturalistit lähtevät siitä, ettei ole omassa mitään, mitä ei voisi osoittaa luonnollisella selityksellä. Materialistit taas katsovat, että vain materiaaliset oliot eli kappaleet ovat olemassa. Jumalaa ei voi olla, ellei jumalaa voida osoittaa kappaleeksi. Fysikalistin mukaan ei ole muuta olevaista kuin fysikaaliseen todellisuuteen kuuluvat oliot. Fysikaaliseen todellisuuteen jumalat eivät kuulu. Niiden kuulumisen väittäminen edellyttäisi sitä, että väittäjä todistaa sen, että ne kuuluvat fysikaaliseen todellisuuteen. Todistustaakka on siis sillä, joka katsoo jumalan olevan olemassa.

(Kirjasta Ensyklopedia Elämänkatsomustietoon, Feto ry:n vuosikirja)