Miina ja Ville

Ajattelun vapaus yhdistetään pääsääntöisesti uskonnon- ja katsomuksenvapauteen. Myös katsomuksenvapautta voidaan käsitellä, mutta kirjan tekstissä on enemmän esillä ajattelun- ja sananvapaus.

Ajattelun vapautta voidaan pohtia seuraavien kysymysten avulla:

• Mitä ajattelu on – onko se sanoja vai kuvia tai jotakin muuta?
• Voiko ajattelua määrätä, vai tulevatko ajatukset itsestään?
• Onko olemassa vaarallisia ajatuksia?
• Pitääkö omaa ajattelua ohjata tai rajoittaa?
• Mistä muut ihmiset tietävät, mitä ajattelen?
• Voiko ajatuksia ilmaista muuten kuin puhumalla ja kirjoittamalla?

Ajatukset ilmaistaan useimmiten kielen avulla – puhumalla tai kirjoittamalla. Ajatusten ilmaisemiseen liittyy eettinen vastuu, toisia ei saa vahingoittaa. Lisäksi ajatusten ilmaisemiseen liittyy pyrkimys tulla ymmärretyksi, eli ajatukset tulisi ilmaista ymmärrettävästi ja niiden tulisi olla loogisesti virheettömiä ja asiallisesti perusteltuja.

Oppilaiden kanssa voidaan kartoittaa esimerkiksi oman koulun sananvapaustilannetta. Saavatko kaikki ilmaista mielipiteensä? Estetäänkö sananvapautta nauramalla tai pilkkaamalla joidenkin ajatuksia? Saako opettajille ilmaista vapaasti mielipiteensä? Onko asioita, joitten osalta koulu on rajoittanut sananvapautta? Ovatko rajoitukset tarpeellisia ja perusteltuja?

Ilmaisuvapautta on rajoitettu sellaisten ajatusten ja mielipiteiden osalta, joiden katsotaan vahingoittavan muita ihmisiä. Voidaan ottaa esille Suomen lainsäädännön sanavapausrajoituksia, esimerkiksi kunnianloukkaus tai kiihottaminen kansanryhmää vastaan. Ajankohtaisia aineistoja on saatavilla lehdistä ja uutisista.

Sananvapauden rajoittamista pidetään yleensä uhkana ihmisoikeuksille, ja rajoituksia tulisi olla mahdollisimman vähän. Demokratiassa ihmisten välinen keskustelu on sallittava mahdollisimman laajasti, ja erilaisia näkemyksiä tulee myös voida arvioida ja arvostella.

Mielipidevangit

Mielipidevanki on vanki, joka on vangittu poliittisen, uskonnollisen tai muun vakaumuksensa, mielipiteensä tai näkökulmansa vuoksi.

Mielipidevanki on Amnesty Internationalin käyttöön ottama termi. Amnesty International lukee mielipidevangeiksi myös muun muassa etnisen alkuperänsä, sukupuolensa, ihonvärinsä, kielensä tai seksuaalisen suuntautumisensa takia vangitut, mutta ei henkilöitä, jotka ovat käyttäneet väkivaltaa tai puoltaneet sen käyttöä.

Suomi on Amnesty Internationalin vuosiraporttien mukaan lähes ainoa Euroopan unionin jäsenmaa, jossa on järjestön tunnustamia mielipidevankeja. He kaikki ovat aseistakieltäytyjiä. Suomen siviilipalvelus on huomattavasti pidempi kuin lyhin asepalvelus, ja totaalikieltäytyminen johtaa vankeusrangaistukseen.

Vuonna 2010 Amnesty raportoi sananvapauden rajoittamisesta 96 maassa ja mielipidevangeista ainakin 48 maassa.

Kuuluisa esimerkki mielipidevangeista on esimerkiksi vuoden 2010 Nobelin rauhanpalkinnon saaja Liu Xiaobo.