Miina ja Ville

Yhdistyneiden Kansakuntien ihmisoikeuksien julistuksessa mainitaan ajatuksen, omantunnon ja uskonnon vapaus eli englanniksi freedom of thought, conscience and religion. Freedom of faith on vastine suomen kielen sanalle uskonvapaus, kun taas freedom of cult eli kulttivapaus liittyy uskonnonvapauden (freedom of religion) tärkeään puoleen. Eri käsitteet edustavat siis vakaumuksenvapauden erilaisia laajuuksia. Suomen nykyisestä perustuslaista puuttuu vakaumuksen- tai ajatuksenvapaus, joka on uskon- ja uskonnonvapautta laajempi.

Vapaudettomuus on sitä, että ihminen pakotetaan kannattamaan ajatuksia, joita hän ei kannata, tai ilmaisemaan ajatuksia, joita hän ei halua ilmaista. Rangaistuksen uhka on yksilönvapauden rajoittamista eli pakottamista. ”Vapaus” on myös jättää tekemättä teko, jonka tekemiseen toimija on vapaa. Vapaus on kummassakin tapauksessa esteen puuttumista.

Ihmisen vapautena ajatuksenvapaus on ajattelun vapautta, josta puuttuu kokonaan sisäinen puoli. Sanassa ajatuksenvapaus ”ajatus” viittaa aatteeseen, siis asenteeseen tai uskomukseen. Tämä on myös suomen kielen vakiintuneen tavan mukaista, minkä osoittaa Nykysuomen sanakirja. Tämän mukaan ajatuksenvapaus on ”oikeus ajatella oman mielensä mukaan”. Vapauteen on liitetty oikeus, jonka haltijaa kohtaan muilla ihmisillä tai valtiolla on velvollisuus sietää heidän ajatustensa vaihtoa, niiden ilmaisua ja niiden mukaisen elämäntavan harjoittamista.

Kyseinen vapaus on välttämätön ainakin niille, joiden käsityksiä muut eivät halua kuulla. Haluttomuus erilaisten käsitysten kuulemiseen voi johtaa pyrkimykseen tukahduttaa ajattelunvapautta tai toisinajattelijoiden suoranaiseen vainoon.

Ajatuksenvapautta ei ole aiheellista käsittää pelkästään ajattelemisen vapaudeksi, joka olisi pelkästään tajunnansisäistä. Tällaisen ajattelun vapauden olettaminen tarkoittaisi sitä, että todella uskoisimme ajattelun voivan jäädä kokonaan ulkoisten esteiden ulottumattomiin.

Muodostaakseen ajatuksia asioista ihmisyksilöllä täytyy olla vapaus ottaa vastaan ajatuksia, jotka tulevat havaintojen ja puheen välityksellä hänen mieleensä. Siksi ajatuksenvapaudella tarkoitetaan vapautta sekä saada toisilta että ilmaista ajatuksiaan toisille. Ilmaistessamme vapaasti ajatuksiamme me pyrimme vakuuttamaan toisemme. Ajatuksenvapaus on myös vapautta toimia kehittämänsä vakaumuksen mukaisesti, jollei toiminnan estäminen ole perusteltua toisten ihmisten suojelemisen vuoksi. Katsomustemme tai mielipiteidemme puolesta esittämämme järkiperäiset perustelut ovat omiaan edistämään niiden omaksumista rationaaliseen keskusteluun suuntautuneen yhteisön piirissä.

Ajatuksenvapauden vastakohtana on ajatuspakko eli aatteellisen yhdenmukaisuuden vaatimuksen toteutuminen yhteiskunnassa. Länsimaiden historiassa valistus voidaan nähdä suurimmaksi vapausliikkeeksi, jonka pyrkimyksenä oli poistaa ajatuksenvapauden rajoituksia. Ajatuksenvapaus liittyy enemmän aatteisiin kuin mielipiteenvapaus, josta puhutaan vapaan mielipiteenmuodostuksen ja -vaihdon yhteydessä. Ajatuksenvapaus on katsomusvapautta, joka ei rajoitu vain uskonnollisiin uskomuksiin tai vain poliittisiin mielipiteisiin. Se kattaa vapauksia laajemmin kuin muut vapaus-sanat, kuten uskonnon- ja omantunnonvapaus tai mielipiteenvapaus.

Ajatuksen-, omantunnon- ja uskonnonvapautta voidaan pitää negatiivisen vapauden yleisen erittelyn sovelluksina. Liberalistisessa perinteessä niitä on ajateltu toisistaan erillisinä pitämättä niitä välttämättä toisistaan loogisesti riippumattomina. Myös sanan-, mielipiteen- ja ilmaisunvapaus kuuluvat vapauksiin, jotka ovat negatiivisen vapauden yleisen analyysin sovellusta. Sananvapaus on ihmisen vapautta ilmaista omia ajatuksiaan sanallisesti toisten ihmisten estämättä tai pakottamatta ilmaisemaan niitä toisin. Liberalistien ajatuksena on, että negatiivisia vapauksia on suojeltava toisten ihmisten ja valtion mielivaltaiselta kajoamiselta.

(Kirjasta Ensyklopedia elämänkatsomustietoon, Feto ry:n vuosikirja)