Miina ja Ville

Mill painottaa ajatuksen tai mielipiteen ja sen sanomisen vapauden olevan välttämätöntä ihmiskunnan henkiselle menestykselle – siis menestykselle, johon kaikki muukin menestys perustuu. Ajatuksen- tai mielipiteen valvonnan vuoksi vaikenemaan pakotetun mielipide saattaa olla totta. Valvonnan kannattaja siis luulottelee olevansa erehtymätön. Vaiennettu mielipide voi olla myös epätotta, mutta harvemmin se on kokonaan epätotta. Siihen voi osoittautua sisältyvän enemmän tai vähemmän totuutta. Mielipiteen sisältämän totuuden yhdistäminen vastakkaiseen mielipiteeseen kuuluvaan totuuteen merkitsee sellaisen mielipiteen saavuttamista, johon sisältyy enemmän totuutta kuin kumpaankaan vastakkaiseen mielipiteeseen erikseen. Siinäkin tapauksessa, että perinteinen mielipide on kokonaan tosi, ei ole perusteita estää virheellisten mielipiteiden kannattamista eikä esittämistä. Estämisessä on haitallista se, että tosi mielipide omaksutaan ennakkoluulona, joka tarkoittaa sen epäkriittistä omaksumista. Omaksuttaessa mielipiteestä käsitettäisiin vain vähän ja jäätäisiin tuntematta sen perusteita. Neljänneksi ja lopuksi Mill tähdentää vielä sitä, että mielipiteen sisältämän opin tai aatteen sisältö heikentyisi ja hukattaisiin ja se menettäisi vaikutuksen ihmisluonteeseen. Oppi tai aate tunnustettaisiin vain muodollisesti, eikä siitä tulisi järkeen tai omaan kokemukseen perustuvaa syvää vakaumusta. (Vapaudesta, s. 58–59.)

Millin yhteiskuntakäsityksen havaitaan perustuvan ajatukseen ajatusten vapaasta vaihtamisesta sanan- ja ilmaisenvapauden sekä puhe- ja keskustelunvapauden avulla. Jälkimmäiset vapaudet ovat siis edellytys ajatuksenvapaudelle. Mill vetoaa fallibilistiseen tiedonkäsitykseen. Tietoa voi olla periaatteessa vain kumottavissa oleva tieto, ja tiedonhankinta on tutkimusta, joka paljastaa aikaisemmin hankkimaamme tietoon sisältyviä virheitä. Vapaus, joka tarkoittaa negatiivista vapautta eli esteiden poissaoloa, on välttämätöntä, jotta tieto lisääntyisi ja jotta ihmiset olisivat kiinnostuneita kannattamiensa käsitysten perusteista. Kysymys on tieto-opin avulla perustellusta suvaitsevuudesta.

Huomionarvoista on myös se, että ihmisyksilö on jossakin mielessä ”positiivisesti” vapaa ajattelijana, jos hän muuttaa käsitystensä avulla omaa luonnettaan, sen lisäksi, että hän on negatiivisesti vapaa siinä merkityksessä, että hänellä on todellinen mahdollisuus ajatella ja esittää käsityksiään tai olla ajattelematta tai esittämättä käsityksiään sen vuoksi, ettei kukaan estä häntä.

Mill painottaa voimakkaasti vastustavansa katsomusta, jonka mukaan mielipiteenvapautta ei sallita muussa tapauksessa kuin siinä, että mielipide lausutaan maltillisesti ja pysytellen rehellisen keskustelun piirissä. Loukkaavuutta ei voida pitää loukkaajan mielipiteenvapauden rajoittamisen perusteena, koska tepsivä ja aiheellinen kritiikki koetaan loukkaavaksi. Jos loukkaavuus hyväksyttäisiin rajoittamisperusteeksi, niin mielipiteenvapauden suoja jäisi liiallisen heikoksi. Mielipiteenvapautta rajoitettaisiin tilanteissa, joissa sen hyöty keskustelijoille ja koko yhteisölle olisi suurin.

(Kirjasta Ensyklopedia elämänkatsomustietoon, Feto ry:n vuosikirja)