Miina ja Ville

Ihmisen toimintaa ohjaavat usein tietynlaiset motiivit, jotka voivat olla ihmiselle itselleen selviä ja jotka ihminen voi itse tunnistaa tai jotka voivat olla vaihtoehtoisesti tiedostamattomia.

Oppitunneilla voidaan käsitellä myös sitä, miten tunteilla on selvästi ohjaava vaikutus elämäämme. Tunteet vaikuttavat usein hetkellisesti valintojen tekemiseen, kun taas motiivit ovat pidempikestoisia elämää ohjaavia tekijöitä. Tunteet, erityisesti voimakkaat myönteiset tai kielteiset tunteet, on helpompi tunnistaa kuin ihmisen elämää ohjaavien valintojen taustalla toimivat motiivit. Psykologiassa on tutkittu myös ihmisen erilaisia myötäsyntyisiä temperamenttityyppejä, jotka niin ikään voivat vaikuttaa elämäämme, tapaamme reagoimme maailmaan, sosiaalisiin tilanteisiin ja muihin ihmisiin sekä siihen, miten näemme itsemme suhteessa maailmaan.

Katso myös tunteisiin liittyvä teksti

Tässä linkissä esitellään lyhyesti luetelman muodossa joitakin keskeisiä psykologisia lähestymistapoja motivaation ja tunteiden tutkimiseen. Linkissä on lyhennetty Opetushallituksen sivustolta kohdassa ”Lukion psykologian kurssin PS4 verkkoaineistoja, Opettajan muistiinpanot kurssista 4” oleva materiaali, jota kuvaillaan näin: ”Sivulta löytyvät uskonnon ja psykologian lehtorin Jyrki Rossin uuden opetussuunnitelman mukaiset muistiinpanot kurssista PS4. Muistiinpanoja voi käyttää kurssin kertaamiseen, pohjina omille muistiinpanoille tai opiskelijat voivat niiden avulla itsenäisesti kerrata kurssilla esille tulleita asioita. – Jyrki Rossin viralliset kotisivut”

Temperamentti

Mitä on temperamentti?

Temperamentilla tarkoitetaan niitä ihmiselle tyypillisiä käyttäytymispiirteitä, jotka erottavat hänet muista ihmisistä, toisin sanoen ihmisen yksilöllistä tapaa toimia. Jo varhaisessa iässä yksilöiden välillä on havaittavissa eroja esimerkiksi siinä, miten he ilmaisevat tunteitaan, miten pitkään jaksavat keskittää tarkkaavuutensa samaan asiaan, miten helposti he ovat häirittävissä ja miten aktiivisia he ovat. Lisäksi siinä, miten he reagoivat uusiin tilanteisiin ja ihmisiin, on eroja.

Temperamentti on ihmisen myöhemmän persoonallisuuden biologinen perusta. Se on joukko suhteellisen pysyviä, synnynnäisiä taipumuksia ja valmiuksia, joista myöhemmin ympäristön vaikutusten muokkaamana kehittyy ihmisen persoonallisuus. Temperamentin lisäksi persoonallisuuden kehitykseen vaikuttavat esimerkiksi lapsen saama kasvatus, yhteisön odotukset sekä kulttuurin normit ja arvostukset. Temperamenttipiirteet ilmaantuvat siis varhain, ennen kun ympäristö ehtii niihin vaikuttaa. Persoonallisuus puolestaan syntyy temperamenttipiirteiden ja ympäristön vuorovaikutuksessa.

Temperamentti saa merkityksensä aina jossain kontekstissa. Ympäristö asettaa tiettyjä odotuksia, joihin tietynlainen temperamentti joko sopii tai ei sovi. Temperamenttipiirteitä ei voida sinänsä määritellä hyviksi tai huonoiksi, vaan tämä riippuu aina tilanteesta. Sama temperamenttipiirre on toisessa yhteydessä hyvä, toisessa huono; välillä siitä on apua, toisessa hetkessä se tuottaa hankaluuksia.

Itsetuntemuksen merkitys

Oman temperamentin tunteminen lisää itsetuntemusta ja antaa pohjan vahvalle identiteetille ja sen myötä oman elämän hallinnalle. Siten temperamentin tunteminen auttaa ihmistä itseään ymmärtämään, miksi hän kokee asiat tietyllä tavalla. Siinä, missä joku kokee jonkin asian stressaavaksi ja pelottavaksi, toinen suhtautuu siihen tyynen viileästi. Kun tämän ymmärtää, on parempi mahdollisuus myös muuttaa tilannetta itselleen sopivaksi tai omaa käytöstä tilanteeseen sopivaksi. Yhtä tärkeää on joskus myös hyväksyä itsensä ilman painetta muuttaa itseään tai elämäänsä.

Tieto temperamentista auttaa ymmärtämään, miksi olemme erilaisia. Se ei kuitenkaan oikeuta mitä tahansa käyttäytymistä. Temperamentti on yksilöllinen taipumus, valmius tai tyyli. Vaikka taipumus säilyy läpi elämän, sen ilmiasu ja ilmaiseminen muuttuu kehityksen, kasvatuksen ja oppimisen myötä. Temperamentti ei kuvaa toiminnan sisältöä, eikä se ole ”korkeamman tason” päätöksentekoa tai harkintaa. Synnynnäisen temperamentin ja tietoisen itseohjatun päätöksenteon välillä on ero, joka poistaa sen mahdollisuuden, että ihminen voisi perustella mitä tahansa käytöstään temperamentilla. Helposti ärtyvä ihminen ei voi ärsyyntymiselleen mitään, mutta voi oppia purkamaan sitä johonkin muuhun kuin kanssaeläjiinsä, vaikkapa urheiluun. Taipumus ja seuraus ovat siis eri asioita – taipumus herää itsestään, käytökseen ihmisellä on mahdollisuus itse vaikuttaa.

Lähteet ja kirjallisuus:

Keltikangas, L. 2008. Temperamentti, stressi ja elämänhallinta. Helsinki, WSOY
Keltikangas, L. 2006. Temperamentti ja koulumenestys. Helsinki, WSOY
Keltikangas, L. 2004. Temperamentti, ihmisen yksilöllisyys. Helsinki, WSOY
Katso Nyytin teemaillan ”Millainen olen? Miten reagoin uusiin asioihin?” -pdf-tiedosto (11.3.2009)
Lähde: http://www.nyyti.fi/tietoa/temperamentti/