Miina ja Ville

Aihetta käsiteltäessä pääpaino on oppilaiden arkikokemuksissa ja oman koulun tapahtumissa. Riitojen rauhanomaista ratkaisemista ja asioista sopimista harjoitellaan. Voidaan keskustella win-win -ratkaisuista ja miettiä, miten saataisiin aikaan sopimuksia, joissa jokainen kokee voittavansa.

Aiheen käsittely nostaa esille myös poikkeukselliset kouluväkivallan muodot, kuten Jokelan vuoden 2007 ampumistapahtumat. Jos aihe herättää ahdistusta, sitä on syytä purkaa kriisikäsittelyn tapaan. Voi olla myös tarvetta kerrata oman koulun turvallisuuteen liittyviä menettelyjä. On hyvä muistaa, että väkivallan tai sen uhan kohteeksi joutuminen aiheuttaa aina uhrissa pelkoa ja hätää, siis kriisikokemuksen, vaikka kyseessä ei ulkopuolisen mielestä olisikaan kovin vakava tapaus.

Satu Honkala ja Ritva Tuominen

Opetushallituksen ja Mannerheimin lastensuojeluliiton ohjeita kriisien käsittelyyn

Mannerheimin Lastensuojeluliitto (MLL)
Jokelan ampumavälikohtauksen uutisointi tavoittaa sekä nuoret koululaiset että pienet lapset. Lasta tilanne hämmentää ja pelottaa. Aikuisenkin voi olla vaikea ymmärtää tapahtunutta ja löytää vastauksia lapsen kysymyksiin. Aikuinen auttaa lasta jo olemalla läsnä, kuuntelemalla ja pysymällä rauhallisena.

• Anna lapselle aikaa ja tilaa kertoa tuntemuksistaan.
• Vastaa lapsen tai nuoren kysymyksiin rehellisesti, mutta lietsomatta pelkoa ja epävarmuutta. Kerro tapahtuneesta lapsen ikä huomioon ottaen. Kerro tosiasiat, jottei lapsi turvaudu mielikuvitukseen. Mielikuvitus yleensä liioittelee ja pahentaa asioita.
• Muistuta, että tällaiset tapahtumat ovat hyvin harvinaisia eikä ole todennäköistä, että sellainen tapahtuisi lapsen tai nuoren omassa koulussa.
• Pysyttele itse mahdollisimman rauhallisena. Voit kuitenkin todeta, että olet järkyttynyt ja surullinen tästä hyvin harvinaisesta tapahtumasta. Lapsen reaktiot pohjautuvat vanhempien antamaan esimerkkiin: jos aikuinen käyttäytyy mahdollisimman rauhallisesti, lapsi kokee olevansa turvassa. Huomioi, että lapsella saattaa olla lisääntynyt läheisyyden tarve.
• Ole ennen kaikkea turvallinen ja kuunteleva aikuinen. Hyväksy lapsen reaktiot ja kunnioita niitä, vaikka ne tuntuisivat oudoilta. Anna lapselle aikaa ja mahdollisuus ilmaista, ymmärtää ja työstää tapahtumaa omalla tavallaan.
• Kerro, että kaikki Jokelan koulussa mukana olleet uhrit ja omaiset saavat apua ja tukea.
• Jos lapsesi on nähnyt uutisissa nettivideon tai kuvauksia tapahtumista, keskustele sen herättämistä ajatuksista ja tunteista.
• Huolehdi myös itsestäsi ja keskustele omista tuntemuksistasi muiden aikuisten kanssa.

Opetushallituksen ohjeet
Toiminta koulussa/oppilaitoksissa kriisien käsittelemiseksi
Ennalta arvaamattomissa kriisitilanteissa ihmiset yleensä ahdistuvat ja hätääntyvät. Jotkut voivat lamaantua tai vetäytyä tilanteesta. Sekä koulun aikuisten että oppilaiden kokemia tunteita voivat myös olla hämmennys, avuttomuus, pelko tai paniikki.

Kun joukkotiedotusvälineissä on joku uutinen voimakkaasti esillä, on hyvä tunnistaa, että lapset ja nuoret, kuten aikuisetkin, reagoivat uutisiin eri tavoin. Se, minkä toinen ohittaa ilman kysymyksiä, voi toisessa aiheuttaa voimakkaita tunnereaktioita. Yleensä keskustelu oman opettajan, koulun muun aikuisen ja vanhempien kanssa riittää.

On hyvä muistaa, että erilaisissa kriisitilanteissa myös aiemmat koetut asiat voivat aktivoitua, vaikka henkilö itse ei olisi ollut läsnä onnettomuudessa tai muussa kriisitilanteessa. Siksi on hyvä seurata oppilaiden erilaista käyttäytymistä ja tarvittaessa ottaa yhteyttä kotiin ja oppilashuollon henkilöstöön.

On tärkeätä, että koulun kriisiryhmä kokoontuu sopimaan tukitoimista: miten koulussa toimitaan välittömän psyykkisen tuen varmentamiseksi ja miten asiasta tiedotetaan koteihin ja miten koteja tuetaan asian käsittelyssä.

Aikuiset toimivat myös kriisitilanteissa mallina. Koulun johto luo käyttäytymisellään mallin siitä, että tunteita on mahdollista jakaa yhdessä. Keskustelulle tulee varata riittävästi tilaa koulussa. On tärkeää, että aikuiset viestittävät myötätuntoa ja halua jakaa asioita yhdessä. Tärkeää on myös viestittää huolenpidon merkitystä ja tuottaa turvallisuuden tunnetta tilanteeseen soveltuvalla tavalla. Asiallinen ja oikea tieto rauhoittaa niin lapsia, nuoria kuin aikuisiakin.

Koulun aikuisten on hyvä valmistautua etukäteen tapahtuneen käsittelyyn. On myös hyvä sopia joistakin yhteisistä menettelytavoista. Oma valmistautuminen ja aikuisten keskinäinen tuki auttavat kohtaamaan lasten ja nuorten kysymyksiä. Tärkeintä ei ole tietää oikeita vastauksia, vaan viestiä sitä, että on valmis kuuntelemaan ja jakamaan kaikkia esille tulevia tunteita yhdessä.

Lähellä olevan aikuisen välittämä turvallisuuden tunne on lapselle ja nuorelle merkittävä suojaava tekijä. Lasten suojaamisen kannalta on myös tärkeätä muistaa suhde koulun ulkopuolisiin tahoihin. Yhdellä henkilöllä, koulun johdolla, on tiedotusvastuu (esim. tiedotusvälineiden yhteydenotot). Toimittajia ei pidä päästää koulun alueelle haastattelemaan oppilaita tai työntekijöitä, koska se vain entisestään järkyttää heitä.

Paras tapa välttyä median kyselyiltä on, että koulun johto antaa asiallista informaatiota tietosuojan rajoitukset ja oikeusturvakysymykset huomioiden.

Kodin ja koulun välinen yhteistyö
Uutiset saattavat herättää hämminkiä ja hätääntymistä myös joidenkin oppilaiden kotona. Kotiväen soitettaessa koululle on tärkeätä säilyttää oma asiantuntijuutensa ja kuunnella. Vanhempien ja huoltajien on hyvä tietää, että koululla on selkeät suunnitelmat, miten toimia eri tilanteissa tarpeen mukaan. Koulussa toimii oppilashuoltoryhmä, joka seuraa tilannetta ja reagoi tilanteiden mukaan.