Miina ja Ville

Demokratiaa käsiteltäessä pääpainon tulisi olla demokraattisten menetelmien omaksumisessa ja aktiivisen osallistumisen harjoittelussa. Voidaan sivuta myös demokratian historiaa ja teoriaa, joita opetetaan muissa oppiaineissa. Oppilaat käsittävät demokratian usein jatkuvaksi äänestämiseksi ja edustajien valitsemiseksi tavalla, jossa enemmistö voittaa ja vähemmistö häviää. On syytä painottaa yhteisen keskustelun ja kompromissien sekä päätösten avoimuuden ja läpinäkyvyyden merkitystä.

Oikeusministeriön ylläpitämältä kansanvalta.fi - sivustolta löytyy runsaasti tietoa demokratiasta yleisesti ja erityisesti Suomessa.

Demokratia on kansanvaltaa. Suomessa kansanvalta on suurelta osin järjestetty edustukselliseksi demokratiaksi: kansalaiset valitsevat keskuudestaan johtajat päättämään asioista. Kansalaisvaikuttaminen on tärkeä osa toimivaa demokratiaa.

Demokratia tarkoittaa sananmukaisesti kansan valtaa (kreik. demos = kansa, kratos = valta). Demokratiassa kansalla on oikeus poliittisen vallan käyttöön ja oikeus vaikuttaa yhteisiin asioihin.

Demokratian käsite on monisyinen. Sanaa demokratia käytetään usein niin huolimattomasti, että koko sanan merkitys on vaarassa vesittyä. Demokratialla voidaan tarkoittaa ainakin

• arvoa
• kansan tai enemmistön tahdon toteutumista
• yhteiskuntamallia
• menettelytapaa päättäjien valitsemiseksi.

Demokratiasta pitää huolehtia. Demokratia rapautuu, jos ihmiset eivät halua tai osaa toimia demokratian pelisääntöjen mukaan. Demokratiaakin pitää jatkuvasti "huoltaa" ja kehittää, sillä maailma muuttuu.

Toimivaa kansanvaltaa uhkaavat ainakin

• passiivisuus, irtaantuminen ja syrjäytyminen
• tietojen ja taitojen vajavaisuus
• keskustelun puute
• ääriliikkeet.

Lisäksi kansanvallan toimivuus vaarantuu, jos

• poliittinen eliitti erkanee kansasta
• byrokratia lannistaa demokratian
• politiikka pakenee demokraattista päätöksentekoa.

Satu Honkala ja Ritva Tuominen

Lisätietoa demokratiasta

Nykyään kansanvaltaa eli demokratiaa pidetään ihanteellisena poliittisena järjestelmänä. Ajatuksena se on peräisin antiikin Kreikan demokraattisista kaupunkivaltioista ja erityisesti Perikleen Ateenasta. Ateenalaiselle demokratialle oli luonteenomaista ns. suora tai välitön kansanvalta. Tämä ei koskenut jokaista kaupunkivaltion asukasta, vaan yksinomaan syntyperäisiä kansalaisia tai kansalaisaseman saaneita. Harvat kansalaiset saattoivat osallistua suoraan kaupunkivaltion kansankokoukseen, tulla arvalla valituiksi virkoihin tai kansanoikeuksien maallikkotuomareiksi. Suoralle kansanvallalle oli ominaista se, että kansanedustusta ei ollut.

Antiikin demokratia oli suoraa, mutta siten rajoittunutta, että kansalaisen edellytettiin oleva syntyperältään vapaa ateenalainen ja sukupuoleltaan mies. Muut vapaat kumpaakin sukupuolta olevat asukkaat jäivät vapaudettomien orjien tapaan kansanvallan ulkopuolelle.

Kansalaisen tai maahanmuuttajan tapauksessa "vapaa" merkitsi ainoastaan sitä, ettei hän ollut orja. Se ei tarkoittanut suinkaan sitä, että henkilö olisi tunnustettu oikeutetuksi kansalaisvapauteen. Hän oli sidottu poliittiseen yhteisöönsä, jonka ulkopuolelle joutuminen merkitsi joutumista orjuuteen. Tämä asema uhkasi kreikkalaista toisessa kaupunkivaltiossa. Myöhempinä aikoina ateenalaista antiikkista vapautta on ihannoitu. Tämä on tarkoittanut sitä, että vapaus on samaistettu kansalaisen oikeuteen osallistua suoraan kaupunkivaltion hallitsemiseen. Käsitys demokraattisesta vapaudesta oli erilainen kuin nykydemokratioiden tapauksessa. Nykyisessä asiayhteydessä vapaudella tarkoitetaan yleensä jotakin muuta kuin kansalaisen osallistumisoikeutta tai valmiutta osallistua valtion hallitsemiseen.

Sveitsin pienimpien kantonien tapaisia harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta demokratia tarkoittaa nykyisin edustuksellista järjestelmää, jossa kaikilla kansalaisilla on tietyt poliittiset oikeudet, joita ovat vaalisalaisuuden alainen äänioikeus ja vaalikelpoisuus. Lisäksi he nauttivat vapautta käydä poliittista keskustelua ja väittelyä poliittisista mielipiteistä ja heillä on oikeus vapaasti vaikuttaa mielipiteisiin. Lisäksi kansalaisilla on vapaus kokoontua ja liittyä yhdistyksiin ajaakseen asioitaan politiikassa. He nauttivat joukosta poliittisia oikeuksia ja vapauksia, jotka kaikki ovat kriteerejä sille, että heidän toimintansa sisältyy demokraattiseen järjestelmään.       

Nykyisissä demokratioissa yksilöllä on periaatteessa samat osallistumisoikeudet riippumatta sukupuolesta, rodusta tai syntyperästä. Kuitenkin edustuksellisuus on tuonut mukanaan sen, ettei meillä ole poliittiseen päätöksentekoon yhtä laajoja osallistumisoikeuksia kuin antiikissa. Puutteen vastapainona on kuitenkin oikeusvaltio ja kansalaisyhteiskunta.

Vaikka joonialaisilla ja eritoten ateenalaisilla on ansio demokratian ajatuksen esittämisestä, koko kuva nykyaikaisesta demokratiasta edellyttää myös Englannin Magna Cartan muistamista. Vuosi 1215 on historiallinen merkkipaalu demokratian historiassa. Kyseinen asiakirja liittyy merkitykseen, joka yksilönvapaudella on demokratian osana. Yksilönvapaus on tuotu kansalaisvapautena Brittein saarten ja Pohjois-Amerikan vallankumouksissa ja yleismaailmallisena vapautena myöhemmin Ranskan suuressa vallankumouksessa demokraattisen ajattelun osaksi.      

Demokratia ja vapaus

Demokratia eli kansanvalta voidaan ajatella menetelmäksi, jolla hallitusvalta pyritään saamaan sopusointuun henkilökohtaisen vapauden kanssa. Keskusteltaessa hallituksesta ja laista hallitus on pidettävä tärkeämpänä. Hallitus voi olla ilman lakia, kun taas lakia oikeudellisena säädöksenä ei voi olla ilman hallitusta. Hallitus voidaan määritellä siten, että se on yhteiskunnan kollektiivisten voimien keskittymistä elimeksi, joka tämän keskittymisen takia pystyy hallitsemaan kansalaisia ja vastustamaan vieraiden valtioiden hyökkäystä ja mielivaltaa. Sota on ollut tärkein hallituksen valtaa lisännyt olosuhdetekijä. Hallituksen valta yksityisen ihmisen elämässä on ollut aina suurempi sodan tai sodan uhkan aikana kuin rauhan näyttäessä olevan turvattu tai ollessa turvattu. Saadessaan valtaa hallitus on käyttänyt sitä edistääkseen sillä omia tarkoitusperiään piittaamatta useinkaan kansalaisten edusta. Hallitus on välttämätön sen vuoksi, että mikä tahansa ihmisjoukko on valtaa saatuaan taipuvainen käyttämään väärin valtaansa siinä mitassa, kuin sillä on mahdollisuus rankaisematta niin tehdä. Demokratia tulee ymmärtää siksi välineeksi, jonka avulla vallanpito tehdään ajallisesti rajoitetuksi ja kansan suostumuksesta riippuvaiseksi. Demokratiaa toteuttamalla siis pyritään juuri estämään vallan väärinkäyttö, josta rajaton yksinvalta on karkein muoto. Pelkkä demokratia ei riitä, vaan lisäksi tarvitaan henkilökohtaisen vapauden turvaaminen.

Persoonallisen vapauden oppi sisältää kaksi osaa. Toisen mukaan ihmistä ei saa rangaista muuten kuin lain nojalla; toisen osan mukaan taas ihmisen ympärillä on alue, jolla hänen toimintansa ei ole toisten ihmisten tai valtion valvonnassa. Mainittu alue käsittää ainakin sananvapauden, painovapauden ja uskonnonvapauden. Joidenkin käsitysten mukaan se käsittää myös taloudellisen yrittämisen vapauden. Tällaisen negatiivisen vapauden opin soveltamista käytäntöön on joiltakin osin rajoitettu. Painovapautta ei sovelleta sellaisten oppien levittämiseen, joita pidetään kumouksellisina; sananvapauteen ei katsota sisältyvän vapautta kiihottaa epäsuositun poliitikon murhaan. Liberalistisen perinteen piirissä vapautta pidetään etusijalla siten, ettei sen rajoittamista pidetä suotavana muutoin kuin painavien perusteiden nojalla. Vaikka siis yksilönvapauteen joudutaan tekemään suurempia tai pienempiä rajoituksia, vapauden opin arvokkuus selviää viimeistään silloin, kun joudutaan tekemisiin poliisivaltion kanssa.

Lähde: ET-kehittämishankkeen aineisto vuodelta 2007