Miksi kaikki eivät ajattele samalla tavalla?

Tekstin on tarkoitus virittää keskustelua erilaisuuden hyödyistä ja ihmisyhteisöjen työnjaon välttämättömyydestä.

Keskustelun eräs näkökulma voi olla luovuus ja erilaisten ideoiden ja ristiriitojen merkitys kehitykselle. Toimiva ratkaisu löytyy käytännössä usein "teesi-antiteesi-synteesi" -menetelmällä. Kilpailevista ehdotuksista ja vastaväitteistä jalostuu idea, joka yhdistää kaiken esitetyn hyvät puolet.

Myös ajattelun kulttuurisidonnaisuutta on hyvä tarkastella. Toisaalta looginen päättely on universaalia, samanlaista kulttuurista riippumatta. Toisaalta mahdolliset ajatussisällöt ovat paljolti kulttuurisidonnaisia. Kielissäkin on eri tavalla käsiteitä kulttuurisesti merkittäville ilmiöille. Omalle kulttuurille vieraat asiat eivät tule mieleen ja oma ajatus on taipuvainen päätymään samantapaisille linjoille, kuin yhteisön muittenkin jäsenten ajattelu. Myös jotain vastustaessamme olemme eri mieltä jostain sellaisesta, jota kulttuurissamme kannatetaan. On vaikea vastustaa jotain, jota kulttuurissamme ei ole olemassa tai joka ei ole merkityksellistä.

Jos oppilaita kiinnostaa, voidaan puhua myös ajattelun kehittymisestä. Miten konkreettista ja maanläheistä on pienen lapsen ajattelu verrattuna viidesluokkalaisen ajatteluun? Monet muistavat hassuja ajatuksia ja virhepäätelmiä omasta lapsuudestaan. Lapsen ajattelun looginen puoli kehittyy aikuisen tasolle varhain. Sen sijaan elämänkokemuksen ja tietojen niukkuus saa lapsen päätymään joskus kummallisiin ja ehkä virheellisiinkin ajatuksiin.

Voidaan myös pohtia eettisen ajattelun kehittymistä esimerkiksi Kohlbergin sinänsä kritisoidun teorian viitekehyksessä. Aivan pieni lapsi ymmärtää oikean ja väärän ainoastaan välittömien "rangaistusten" muodossa; väärästä seuraa epämiellyttävä kokemus, kielletty häviää ulottuvilta, äiti kuulostaa vihaiselta jne. Koululainen taas ymmärtää palkkiota ja rangaistuksia; oikeasta tulee palkkio, väärästä rangaistus. Hän voi käydä kauppaa tekemällä oikein. Isompi alakoululainen alkaa olla jo eettisen ajattelun vaiheessa, johon liittyy jonkinlaisia periaatteita; halu olla kiltti, hyvä jne. Koetetaan toimia siten, kuin koululaisen kuuluu, opettaja on käskenyt, äiti toivoisi jne. Koulu ohjaa yleensä eettiseen ajatteluun, joka korostaa yhteisten pelisääntöjen merkitystä ja lakien noudattamista. Jos emme pidä kiinni säännöistä, saattaa tulla kaaos ja kaikille paha mieli. Omien moraaliperiaatteiden pohjalta lähtevään eettiseen ajatteluun lapset eivät ole vielä harjaantuneet, eikä useimpien aikuistenkaan eettinen ajattelu yleensä toimi niin.

Eri-ikäisten ajattelun erilaisuutta pohdittaessa on tärkeätä huomata, että ajattelu on taito, kuten esimerkiksi juokseminen; se kehittyy jatkuvasti, jos jaksaa harjoitella. Ajattelua harjoitellaan ajattelemalla ja tuomalla ajatuksia yhteiseen keskusteluun. Vain ilmaistuja ajatuksia voi arvioida ja kehittää.

Luovaa ajattelua voidaan myös harjoitella. Lapsilla on luovan ajattelun kyky tallella. Mahdollinen ja mahdoton, tosi ja epätosi menevät usein sekaisin eivätkä mahdollisen rajat kahlitse ajattelua yhtä vahvasti kuin aikuisilla. Luovan ajattelun harjoitteluun löytyy runsaasti virikkeitä eri lähteistä.

Eräs toimiva luovan ongelmanratkaisun keino on ”kuusi ajattelun hattua”. Myös tuplatiimin muunnelmat sopivat luokkatyöhön.

Liite
Liite

Hyvät ajattelun taidot edistävät tutkimusten mukaan myös suvaitsevaisuutta. Ajattelun taitojen kehittymistä kouluopetuksessa tuetaan seuraavien asioiden avulla:

  1. luottamus ja kunnioitus
  2. tutkimusyhteisö, kyky nähdä erilaisia mahdollisuuksia, kommunikointi
  3. oppilaiden kuuleminen
  4. itseluottamus, rohkeus, onnistuminen
  5. ajattelun analysointi
  6. älyllinen uteliaisuus ja systemaattisuus
  7. objektiivisuus ja eriävien näkökantojen kunnioittaminen
  8. joustavuus ja avoin mieli
  9. päättäväisyys
  10. älyllinen rehellisyys

Satu Honkala ja Ritva Tuominen