Köyhyys

Vain Miina ja Ville -oppimateriaalin käyttöön Köyhyys

Kolmen maailman rikkaimman henkilön omaisuus on enemmän kuin vähiten kehittyneiden maiden ja niiden 600 miljoonan ihmisen bruttokansantuote yhteensä. Köyhyys ilmenee monella tavalla: sen tunnusmerkkejä ovat esimerkiksi tulojen ja riittävän tasokkaan asumisen mahdollistavien resurssien puute, nälkä ja aliravitsemus, huono terveys, puutteelliset tai kokonaan puuttuvat koulutusmahdollisuudet, alhainen eliniänodote, kasvanut todennäköisyys kuolla sairauksiin, kodittomuuteen tai puutteellisen asumuksen takia, terveydelle vaarallinen ympäristö sekä syrjintä ja syrjäytyminen. Sitä luonnehtivat myös päätöksentekoon, kansalaisyhteiskuntaan ja kulttuurijärjestelmään osallistumisen vähyys sekä sosiaalisen elämän puute.

(Lähde: Tilastokeskus.)

Absoluuttinen köyhyys

Kun puhutaan köyhyydestä, tarkoitetaan yleensä ihmisen taloudellista ja toisinaan myös sosiaalista asiantilaa. Köyhiksi on kuvattu joskus myös valtioita ja jopa kokonaisia maanosia.

Absoluuttiseksi köyhyydeksi tai puutteenalaisuudeksi sanotaan tilaa, jossa ravinnon, vaatetuksen ja asumisen vähimmäisedellytyksiä ei pystytä tyydyttämään. Suhteellisella köyhyydellä tarkoitetaan yksilön tai ryhmän jyrkkää huono-osaisuutta muihin verrattuna. Absoluuttista köyhyyttä on lähinnä kehitysmaissa ja suhteellista esimerkiksi läntisissä teollisuusmaissa.

Kehitysmaissa köyhyys on puutetta puhtaasta juomavedestä, huonoa ravintoa, nälkää, surkeita asuinoloja, puutteellista hygieniaa, terveydenhuollon puutetta ja lukutaidottomuutta. Edelleen köyhyyttä ovat koulutuksen puute, syrjäytyneisyys yhteiskunnasta, turvattomuus, epätasa-arvo, huonot ihmisoikeudet, saastunut ympäristö tai ympäristön huono tila. Köyhillä ihmisillä on myös puutetta ajasta, sillä päivän valoisat tunnit saatavat mennä juomaveden, polttopuiden ja päivän aterian hankkimiseen. Esimerkiksi Aasiassa ja Afrikassa naiset ja tytöt joutuvat kävelemään vedenhaussa useita kilometrejä päivittäin.

Yhdistyneiden kansakuntien elintarvike- ja maatalousjärjestön (FAO) mukaan 800 miljoonaa ihmistä kärsii jatkuvasta nälästä. Noin miljardilla ihmisellä ei ole saatavilla juomakelpoista vettä, ja noin 2,5 miljardia ihmisistä elää ilman kunnollista saniteettihuoltoa, eli vailla vessaa ja viemäröintiä. Tästä seuraa tartuntatautien runsas leviäminen ja korkea lapsikuolleisuus. YK:n mukaan köyhyyden seurauksena maailmassa kuolee vuosittain miljoonia ihmisiä.

Köyhyyteen liittyy myös se, että mahdollisuus koulutukseen on pieni tai olematon. Kehitysmaiden lapsista kolmasosa on luku- ja kirjoitustaidottomia.

Suhteellinen köyhyys

Myös rikkaammissa maissa, esimerkiksi meillä Suomessa, on köyhyyttä. Meidän köyhyytemme on usein suhteellista köyhyyttä erotuksena absoluuttisesta köyhyydestä. Jos teollisuusmaan ihmisellä on huomattavasti vähemmän varallisuutta kuin kansalaisilla keskimäärin, on hän suhteellisesti köyhä, vaikka ei esimerkiksi näkisi nälkää. Jos lähellä asuvat ihmiset ovat huomattavasti varakkaampia ja hyvinvoivempia, köyhä jää ilman monia tuolle alueelle tyypillisiä asioita. Tällöin syrjäytymisvaara on suuri. Erityisesti kouluttamattomat, maahanmuuttajat ja syrjäytyneiden lapset ovat köyhyyden riskiryhmässä. Rikkaan maan köyhällä ihmisellä ei ole mahdollista elää ympäristössään vallitsevalla tavalla. Suomessa köyhyyttä pyritään vähentämään erityisesti toimeentulotuella.

Esimerkiksi yhteiskunnan järjestämästä tulojen ja oikeudenmukaisen kohtelun takaamisesta voidaan tunnilla ottaa Kela-kortti. Opettaja voi heijastaa omansa näkymään kaikille, kertoa mikä se on ja mihin sitä tarvitaan.

YK:n vuosituhattavoitteet (UNDP.org)

Kela-kortti (Kela.fi)