Leikkejä ympäristöteemaan

Vain Miina ja Ville -oppimateriaalin käyttöön Leikkejä ympäristöteemaan

Ruokaa ja suojaa

Oppiympäristö: Ulkona tai sisällä. Mieluiten ulkona, jolloin pystytään eläytymään paremmin rooleihin oikeassa ympäristössä.
Henkilömäärä: 10–
Tavoite: Ymmärtää elämälle ja ihmiselle välttämättömien resurssien määrän sekä eläinten kannan vaihtelujen yhteys.

Puolet lapsista asettuu yhteen riviin, toinen puoli toiseen riviin heitä vastapäätä. Yhden rivin lapset esittävät erilaisia asioita, joita jänikset (tai ihmiset) tarvitsevat luonnosta. Jokainen saa itse valita, onko ruokaa vai suojaa. Ruoan merkiksi hierotaan käsillä vatsaa. Suojan merkiksi nostetaan kädet katoksi pään päälle.

Leikissä ”jänikset” ensin näyttävät itse käsillään, mitä aikovat tavoitella itselleen, ruokaa vai suojaa. Kun ohjaaja antaa merkin, jänikset lähtevät juoksemaan kohti ”resursseja”, jotka tekevät kukin jommankumman merkeistä. Jos jänis ehtii ensimmäisenä jonkun sopivaa merkkiä tekevän lapsen luo, hän ”jää henkiin” ja sekä jänis että ”resurssi” palaavat jänisviivalle. Ylijääneet resurssit ja ilman tarvitsemaansa resurssia jääneet jänikset muuttuvat seuraavalle kierrokselle resursseiksi. Leikkiä toistetaan ja seurataan, miten jänisten määrä vaihtelee. Jos jollain kierroksella on tosi vähän resursseja, seuraavalla kierroksella jäniksiä on vähän.

Rastashippa

Oppiympäristö: Ulkona, ekosysteemissä, jossa eläimet voisivat elää.
Henkilömäärä:10–
Välineet: Halutessaan haukalle voi askarella nokan, jolloin hippa erottuu rastaista.
Tavoite: Leikkijät oppivat parvilintujen keinoja suojautua pedoilta.

Yksi leikkijöistä on haukka, joka saa merkikseen päähän laitettavan ”nokan”. Muut leikkijöistä ovat rastaita, joita haukka saalistaa. Kun leikki alkaa, haukka lähtee ”pesäpuultaan” (sovitusta paikasta) ajamaan rastaita takaa. Kun se saa jonkin rastaista kiinni, tästä tulee uusi haukka, joka aloittaa jahdin taas pesäpuun luota. Leikitään ensin perinteisen hipan tyyliin.

Leikin ensimmäisen vaiheen jälkeen pohditaan, mitä keinoja rastailla on pakenemisen lisäksi suojautua haukan hyökkäyksiltä. Parvilinnuilla ryhmässä oleminen on tärkeä suojakeino, koska silloin osa linnuista voi pitää vahtia ja tarvittaessa varoittaa muita haukan tulosta. Nyt leikkijätkin saavat muodostaa kolmen rastaan parvia. Parvessa (esim. kädet toisten hartioilla) saa olla vain niin kauan kuin kestää laskea ääneen kymmeneen. Sitten parven on hajaannuttava ja etsittävä uusi parvi. Samaan parveen ei saa heti mennä uudestaan. Haukka voi ottaa kiinni vain sellaisia rastaita, jotka eivät juuri sillä hetkellä ole parvessa.

Madot ja rastaat

Oppiympäristö: Ulkona, erilaisissa maastokohteissa.
Välineet: Erivärisiä ja kokoisia langanpätkiä, alustaksi vaaleita pahvitauluja, lakananpaloja tms.
Tavoite: Leikki auttaa ymmärtämään suojavärin merkityksen toukille ja muille saaliseläimille.

Sovitulle alueelle kätketään laskettu määrä erivärisiä langanpätkiä, ”matoja”. Niitä laitetaan maahan, kiville, mättäille, heinien päälle sekä puiden ja pensaiden oksille. Kun madot on kätketty, leikkijöille selitetään, että he ovat nyt nälkäisiä rastaita. Rastaat voivat etsiä alueelta matoja ja tuoda niitä yksi kerrallaan ohjaajan maahan levittämälle liinalle.

Ohjaaja laittaa madot vierekkäin siihen järjestykseen, jossa ne löytyivät. Kun matoja ei enää löydy, katsotaan, minkä väriset madot löytyivät ensimmäiseksi. Mitä siitä voidaan päätellä suojavärin merkityksestä? Minkä värisenä matona säilyy helpoimmin syömättä? Lasketaan vielä eriväristen matojen määrä. Millaisia eroja löytyneiden matojen määrässä oli eri värien kohdalla?

Ravintoketjuhippa

Oppiympäristö: Ulkona, maastoltaan sellainen paikka, jossa löytyy piiloja ja eläimet voisivat todellisuudessakin liikkua.
Henkilömäärä: 10–
Välineet: Eriväriset (vihreä, keltainen ja punainen) merkit esimerkiksi pahvikortit tai pyykkipojat, joilla tuottajat, kasvinsyöjät sekä pedot tunnistavat toisensa.
Tavoite: Ravintoketjuhippa auttaa ymmärtämään ravintoketjun merkityksen ja selvittää leikkijöille eliöiden vuorovaikutussuhteita. Lisäksi leikissä tulee esille tuottajien, kasvissyöjien ja petojen määrät suhteessa toisiinsa.

Leikkijät jaetaan kolmeen ryhmään arpomalla jokaiselle vihreä, keltainen tai punainen kortti. Vihreän kortin saaneista tulee kasveja, jotka piiloutuvat sovitulle alueelle (=valitsevat kasvupaikan). Keltaisen saaneet ovat kasvinsyöjiä, jotka lähtevät vähän ajan kuluttua ”syömään kasveja”. Kun kasvinsyöjä löytää kasvin, hän saa ottaa tältä vihreän kortin itselleen. Korttinsa menettänyt (”syöty”) kasvi palaa lähtöpaikalle. Kasvinsyöjät yrittävät syödä mahdollisimman monta kasvia. Lopulta päästetään leikkiin mukaan myös punaisen kortin saaneet, ”pedot”. Pedot ajavat takaa kasvinsyöjiä ja jos peto saa kasvinsyöjän kiinni (ylettyvät koskettamaan kasvinsyöjää), peto saa ottaa itselleen kaikki kasvinsyöjällä olevat kortit (vihreät ja keltaisen).

Kun leikki vihelletään poikki, voidaan tarkastella tilannetta: ketkä jäivät eloon, ketkä tulivat syödyiksi, kuka sai eniten saalista. Leikki toistetaan ja katsotaan, tapahtuiko oppimista, keksikö joku esimerkiksi hyvän strategian pedoilta säästymiseen.

Energiaviesti

Oppiympäristö: Ulkona, jossa veden valuminen maahan ei haittaa.
Henkilömäärä: 9 (viestiä voi muunnella, jotta useampi voi osallistua)
Välineet: Vettä, vuotavia astioita 3 kappaletta, astiat, joihin vesi kuljetetaan ja astiat, joista vesi otetaan
Tavoite: Energiaviestissä havainnollistetaan aurinkoa maapallon energian lähteenä ja sitä, kuinka energia kuluu ravintoketjussa.

Jakaannutaan kolmeen joukkueeseen, jotka edustavat eripituisia ravintoketjuja. Yksi joukkue on aurinko-kasvi, toinen aurinko-kasvi-kasvinsyöjä, kolmas aurinko-kasvi-kasvinsyöjä-peto. Joukkueet yrittävät kuljettaa ”energiaa” (vettä) vuotavilla astioilla oman ravintoketjunsa päähän siten, että jokainen ravintoketjun jäsen kuljettaa tietyn osuuden matkasta. Jäljelle jäänyt vesi kaadetaan lopussa astiaan. Lopuksi vertaillaan eripituisten ravintoketjujen päähän kuljetettua ”energian” (veden) määrää.

Astioiden vuotaminen symboloi ravintoketjujen eri portaissa ”hukkaan” menevää energiaa, joka kuluu eliöiden elintoimintoihin. Todetaan, että pedot saavat kerättyä vain murto-osan kasvien talteen ottamasta aurinkoenergiasta.

Metsuri ja kotipuut

Oppiympäristö: Metsä tai puisto.
Henkilömäärä: 15–
Tavoite: Leikin tarkoituksena on eläytyä eläinten asemaan ja ymmärtää, että puut eivät ole vain raaka-ainetta vaan myös joidenkin eliöiden koti.

Leikin ohjaaja ja toinen aikuinen ovat metsuri ja puun ostaja. Puun ostaja on esimerkiksi rakentamassa itselleen taloa, jonne tarvitsee rakennuspuuta sekä kaikenlaista puutavaraa huonekaluihin. Kaikki muut leikkijät valitsevat itselleen oman kotipuun ohjaajan läheltä.

Leikki alkaa siten, että metsuri ja puunostaja tulevat metsään valitsemaan sopivia puita kaadettaviksi. He pohtivat aina yhdessä, millainen puu sopisi mihinkin tarkoitukseen ja valitsevat jonkun pesäpuun kaadettavaksi. Se leikkijä, jonka puu kaadetaan, joutuu menemään samalle puulle jonkun toisen kanssa. Vain alussa pesäpuiksi valitut puut kelpaavat eikä samassa puussa voi olla kuin korkeintaan kolme leikkijää. Kun kaikki puut ovat täynnä, leikkijät ”kuolevat”, jos heidän puunsa kaadetaan. Metsuri voi pyytää leikkijöitä perustelemaan, miksi heidän puunsa pitäisi säästää. Mikäli puiden asukkaiden perustelut puiden säästämiselle ovat hyvät, metsuri harkitsee tarkemmin puun kaatamista ja saattaa säästää sen.

Leikki kannattaa lopettaa niin, että osa pesäpuista säästyy eli osa eläimistä jää henkiin ja osa kuolee. Leikin jälkeen keskustellaan leikkijöiden tunteista. Miltä tuntui, kun oma pesäpuu kaadettiin? Miksi puiden kaataminen tuntui epäreilulta? Käykää myös läpi eri puiden alla olleiden leikkijöiden perustelut sille, minkä takia heidän puutaan ei olisi pitänyt kaataa.

(Lähde: Luontokoulu Ilves.)