Miina ja Ville

Antiikin stoalaisten elämänasenne perustui huomioon, että niistä asioista ei kannata välittää, joille emme voi mitään. Ainoa, mihin voimme vaikuttaa, on suhtautumisemme asioihin. Stoalaisten mukaan hyvän elämän esteenä ovat siis hallitsemattomat tunteet, järkytykset ja emootioita ohjaavat harhaluulot.

Stoalainen reagoimattomuus vaikuttaa nykyään eräänlaiselta apatialta – ainakin he kutsuivat mielenrauhaa sanalla apathos. Ehkä muinaisen antiikin ja modernin ajan välillä on niin suuri katkos, että me modernit, jo syntyjään apaattiset ja laimeasti tuntevat ihmiset, emme tarvitse lisäharjoitusta tällä tunteiden hillinnän alueella. Pieni epäilys mielessä on hyvä lukea ensimmäistä suomalaista kokonaisesitystä stoalaisesta tunteiden hillinnän filosofiasta.

Stoalaisuus syntyi Sokrateen aiheuttaman filosofisen innostuksen myötä 300-luvun lopulla eKr. Tuolloin Ateenaan syntyi Platonin Akatemian ja Aristoteleen Lykeionin lisäksi myös kyynikoiden ja skeptikkojen koulut. Ateenan agoralla opetti myös Zenon filosofiaansa. Hän kokosi erääseen pylväikköön (stoa poikile) ympärilleen joukon nuoria miehiä, joille hän halusi välittää ankaran tunteettoman asenteensa, jota piti hyvän elämän mallina. Hänen mukaansa todellinen hyvä asuu sielussa ja sen esteenä ovat sekavat vaikutelmat ja tunteet. (Lähde: Teija Kaarakainen, Jari Kaukua: Stoalaisuus, tiedon, tunteiden ja hyvän elämän filosofia, 2004.)

Akrasia

Ihminen toimii joskus toisin, kuin minkä tietää hyväksi ja oikeaksi. Akrasia on filosofien käyttämä nimi tälle ilmiölle. Helppo esimerkki on tupakointi, lähes kaikki tietävät sen vahingoittavan terveyttä ja maksavan paljon, mutta silti osa tupakoi eli käyttäytyy vastoin parempaa tietoaan. Selitykseksi voidaan antaa monenlaisia asioita: ”liian suuri kiusaus”, toiminnasta tuleva mielihyvä tai muu lyhyen aikavälin palkkio, toiminta tunteitten varassa järjen vastaisesti yms.

Oppilaiden kanssa voi pohtia tätä ongelmaa ja miettiä erilaisia selityksiä.

Tiedän, että vesi on hampaille parempi juoma kuin limu. Haluan, että hampaani pysyvät terveinä. Tiedän, että kannattaa valita vesi eikä limu. Valitsen kuitenkin limun. Miksi?

Jokaisella on varmasti mielessä asioita, joissa itse on valinnut muuta kuin parhaimpana pitämänsä vaihtoehdon. Miten on itselleen perustellut tällaisen toiminnan?

Sama pätee myös eettisiin arvioihin. Vaikka tiedämme, mikä on oikein, teemme silti usein väärin. Miksi? Onko kyseessä heikkotahtoisuus, emme kykene pitämään kiinni omista arvoistamme? Vai muutammeko mieltämme aina tilanteen mukaan? Vai selitämmekö tilanteet toisenlaisiksi?

Hyviin eettisen ajattelun taitoihin kuuluu toisaalta kyky osata arvioida, mikä on oikein, ja toisaalta kyky toimia johdonmukaisesti oman vakaumuksen mukaisesti.