Miina ja Ville

Tämä jakso liittyy itsetuntemukseen ja kulttuuri-identiteettiin. Havainnoimme ympäristöämme, ja pohdimme näkemäämme. Voimme tehdä mielikuvitusmatkoja menneisyyteen ja pohtia sitä, kuinka erilaiselta maailma joskus näytti. Voimme myös luoda katsauksia erilaisiin kulttuureihin ja uskontoihin, mutta opettajan on oltava tarkka siitä, että ei typistä aiheen käsittelyä liian kapeaksi, esim. ainoastaan oman henkilökohtaisen viitekehyksensä mallin mukaan. Jos muita uskontoja esimerkiksi verrataan koko ajan kristinuskoon voi asia mennä oppilailta ohi. Olisi hyvä kyetä käsittelemään eri uskontoja niiden omista lähtökohdista käsin. Tämä on tietenkin hyvin vaikeaa kristillisen kulttuurin läpitunkemalle suomalaiselle opettajalle. Ongelma on hyvä tiedostaa, jotta pystymme antamaan mahdollisimman tasapainoisen kuvan maailmasta ja katsomuksista.

Valmiiden tietopakettien antaminen katsomuksista johtaa helposti outoon tulokseeN. oppilaat omaksuvat kokoelman stereotypioita ja kummallisuuksia eikä hyväksyvää ymmärtämistä erilaista ajattelua kohtaan synny. Tämäntyyppisiin aiheisiin pitäisi tutustua oppilaiden oman elämän kysymysten avulla. Esiin voidaan nostaa yleisinhimillisiä teemoja, erilaisia ajattelumalleja ja ns. ikuisia kysymyksiä. Yksi hedelmällinen tapa olisi tarkastella eri kulttuurien vastauksia niihin kolmeen kysymykseen, johon kaikki maailmankatsomukset ottavat kantaa: Mitä on olemassa? Mikä on totta? eli Millainen maailma oikein on? ja Mikä on hyvää? eli Mikä on arvokasta? Miten toimien tulee onnelliseksi? Asiatiedon määrää ei pidä liioitella, vaan pääpainon tulee olla siinä, että annetaan välineitä erilaisten ilmiöiden tutkimiseen ja analysoimiseen.

Aiheeseen virittäytyminen ja jakson yhteissuunnittelu

Jakso sisältää sekä oppilaiden kokemuksiin perustuvaa ainesta, kuten omat pohdinnat erilaisuudesta ja samanlaisuudesta, että opetettavaa ainesta, mm. erilaisuuden käsitteen määrittely esimerkkitapausten avulla.

Yhteisen suunnittelun tavoite on nostaa esille ne aiheet ja työskentelytavat, joista oppilaat ovat eniten kiinnostuneita. Samalla hahmotetaan ajankäyttöä. Opintokokonaisuutta voidaan suunnitella ajatuskarttojen avulla, jolloin esille nousee tutkimuskohteita, kysymyksiä ja selvitettäviä asioita. Kokonaisuuden aloituskuva ja sen kysymykset toimivat johdantona aiheeseen.

Jos oppilaat ovat tottumattomia yhteisen tai oman työn suunnitteluun, voidaan ensin harjoitella asiaa. Valitaan opettajan antamista vaihtoehdoista ja suunnitellaan pienempiä osuuksia opettajan valmistelemaan kokonaisuuteen. Kiinnostavimpia suunnittelukohteita ovat opintokäynnit yms. erityisen mieluisat asiat. Näin voi hiljalleen edetä vaativampaan opiskelun suunnitteluun. Ryhmän ja omat opintosuunnitelmat kirjataan vihkoon ja palataan niihin jakson ja oman työn arvioinnin yhteydessä. Erilaisuus ja suvaitsevaisuus -jaksoon voi olla hyödyllistä yhdistää jokin mielenkiintoinen opintokäyntikohde.

Satu Honkala ja Ritva Tuominen