Miina ja Ville

Suvaitsevaisuus edellyttää normaalin etnosentrisyyden tiedostamista ja sen yli näkemistä. Jokaisen etninen identiteetti rakentuu etnosentriselle perustalle:

1. Oman luonnollisuus, oikeus/toiseuden epäluonnollisuus, vääryys
   Minulle tuttu tapa toimia ja ajatella on luonnollista ja oikein - toisin tekevät ovat valinneet jotain outoa ja epäluonnollista, ehkä väärää.
2. Meille hyvä on kaikkien hyvä.
   On vaikea ymmärtää, että se, mitä minä pidän itselleni hyvänä, ei ehkä miellytä kaikkia eikä ole heidän mielestään hyvä. Emme voi tietää toisten puolesta, mikä on heille hyväksi.
3. Ilmeisimmin oikeat normit, roolit ja arvot
   Koska minä olen miettinyt, mikä on oikein ja koska toimin järkevästi, on ilmeistä, että toisin toimivat ovat väärässä.
4. Yhteistyö ja apu omien kesken
   Olen auttavainen ja yhteistyökykyinen, mutta jos pitää valita, niin etusijalla ovat luonnollisesti oma perhe, ystävät, tuttavat, suomalaiset, pohjoismaalaiset jne. ennen täysin vieraita.
5. Oman ryhmän etu
   Jos vain joku saa rajallisista resursseista osuuden, niin velvollisuuteni on edistää sitä, että ainakin meidän ryhmäämme onnistaa. Olisi väärin toimia vastoin oman ryhmän etua.
6. Ylpeys omasta ryhmästä
   Hyvään itsetuntoon kuuluu myös ylpeys omista juurista ja omasta ryhmästä.
7. Vihamielisyys muita ryhmiä kohtaan
   Erilaisuus on jotain vierasta, johon on syytä suhtautua varovaisesti ja terveen epäilevästi. Emme hyväksy asioita miettimättä emmekä ota vieraita ryhmiä avosylin vastaan.

Etnosentrisyys on hyvän itsetunnon perusta ja siten tavallaan suvaitsevaisuuden edellytys. Samaan aikaan kun oppilaitten itsetuntoa tuetaan ja omaa identiteettiä vahvistetaan, pitää auttaa näkemään, että samoista etnosentrisistä lähtökohdista kasvamme erilaisiksi mutta yhtä arvokkaiksi. Erilaisuuden arvon näkeminen ja hyväksyminen edellyttää kykyä ymmärtää toisenlaisen näkökulman olemassaolo. Emme kuitenkaan koskaan voi todellisuudessa asettua toisen asemaan. Voin leikkiä vaikkapa kielitaidotonta maahanmuuttajaa, mutta olen silti minä ja ajatukseni pohjaavat todellisiin kokemuksiini, arvoihini ja kulttuuriini.

Opetuksessa on hyvä muistaa, että roolileikit antavat onnistuessaan välähdyksiä toisenlaisista olosuhteista, mutta ne eivät johda siihen, että oikeasti voisimme irrottautua itsestämme ja olla joku muu. Roolileikkeihin liittyy tästä syystä myös selkeä vaara, että ne lisäävät suvaitsemattomuutta ja vahvistavat stereotypioita periaatteella: "Jos minä olisin hänen asemassaan, toimisin aivan eri tavalla."

Suvaitsevaisuutta kuten muitakaan asenteita ei voi suoraan opettaa. Toimiville suvaitsevaisuuskasvatusohjelmille näyttää oleva yhteistä muutama periaate:

• jaetaan asiallista tietoa

• kerätään myönteisiä kokemuksia suvaitsevaisuudesta

• ei kiinnitetä huomiota kielteisiin kokemuksiin eikä anneta niistä kertomiselle tilaa

• luodaan suvaitsevaisuudesta palkitsevaa, kerätään sen taakse vertaisryhmän vaikuttajia.

Suvaitsevaisuutta (kulttuurista sietokykyä) edistävät/heikentävät (intoleranssia lisäävät) olosuhteet:

1. tasa-arvoinen status/kilpailu
2. vähemmistön jäsenen korkea status/matala status
3. auktoriteetti suosii kontakteja/pakkokontaktit, epämiellyttävyys, arvostus laskee
4. intiimi kontakti /satunnaiset kontaktit
5. palkitsevuus/turhautuminen
6. yhteiset tavoitteet/moraalisten, eettisten standardien ei-hyväksyttävyys

Erilaisuutta käsiteltäessä opetuksessa tulisi pyrkiä lisäämään ensin mainittuja asioita ja välttämään jälkimmäisiä. Niinpä esimerkiksi "me vastaan ne" -kilpailut eivät edistä suvaitsevien asenteiden syntymistä, olipa voittaja kumpi tahansa.

Satu Honkala ja Ritva Tuominen                                                                       

Juutalaisten vainoa/kansanmurhaa voidaan käsitellä eri yhteyksissä. Se on osa eurooppalaisuutta ja auttaa käsittelemään muita kansamurhia ja vastaavia vaikeita tapahtumia. Etenkin jos oppilaat ottavat esille juutalaisten vainoja, natsi-ideologiaa, Hitleriä tai näitä aiheita sivuavia kysymyksiä, aihetta tulisi käsitellä ja kysymyksiin etsiä vastauksia. Aiheen käsittely on tärkeätä etenkin niiden oppilaiden kanssa, joilla vielä ei ole historian opetusta ja joilla on vain hajanaisia, mahdollisesti vääriä tietoja historian tapahtumista. Yllättävästi pienetkin oppilaat ovat kuulleet jotain ja muodostaneet positiivisen tai negatiivisen mielikuvan esim. Hitleristä tai natsismista. Yad Vashem -instituutti tarjoaa opastusta kaikenikäisille, myös pienille oppilaille suunnattuun holokaust-opetukseen.

Holokausti on määritelty koskemaan vain juutalaisia, sillä juutalaiset olivat ainoa ryhmä, joka aikanaan haluttiin tuhota kokonaan. Vaikka monia muitakin ryhmiä vainottiin ja näihin ryhmiin kuuluvia osin tuhottiin, heidän asemansa oli kuitenkin määritellyt erilainen politiikka, jonka päätarkoituksena ei ollut täydellinen tuhoaminen. Samoin myöhemmissä kansanmurhissa ei ole ollut kyse siitä, että valtion päätavoite olisi ollut jonkun ihmisryhmän totaalinen tuhoaminen. (Ruandan kansanmurha lienee lähinnä samaa.)

Juutalaisten vainoja muistetaan YK:n vainojen uhrien muistopäivänä 27.1.

Holokausti-opetuksen lähtökohtana on: Historia kertoo tarinan - kasvatus/opetus antavat sille merkityksen.

Holokaust-opetusohjelman kuusi peruskohtaa, jotka opetuskokonaisuuksissa pitäisi ottaa huomioon, ovat:

1. juutalainen uhri
2. sivustakatsoja
3. toimija
4. ikäkaudelle sopiva lähestymistapa
5. eri oppiaineiden yhteistyö
6. opetuksen ja kasvatuksen merkittävä rooli

1. Juutalainen uhri

a) Juutalaisten elämä Euroopassa ennen sotia, 1900-luvun alusta
Kerrotaan tavallisten juutalaisten elämästä eri puolilla Eurooppaa.

b) Elämä Shoahin aikana (Shoah tarkoittaa täydellistä tuhoa, sitä pidetään parempana terminä kuin holokaustia, joka käännettynä on polttouhri)
Käsiteltäviä aihekokonaisuuksia ovat
* Sodan ajan dilemmat

Elämää geton epäinhimillisessä maailmassa - Mitä tapahtui ihmisarvolle, toivolle, perinteille, uskolle, identiteetille, aikakäsitykselle? Mitä merkitsee 45 min / vuodenajat / erityinen päivä / tauon tarve / sapatti, juhlat, syntymäpäivät - monet näistä kävivät sietämättömiksi getossa?

Tärkeänä pidetään päivittäisen elämän ja yksilöiden tarinoiden valottamista, ei shokkiopetusta keskitysleiri- tai ruumiskuvin.

Voidaan pohtia ristiriitoja - miten piti toimia, jos aikoi selvitä eteenpäin hengissä. Getoissa tehtiin valintoja ilman vaihtoehtoja, niitä ei arvioida eikä missään tapauksessa dramatisoida. Voidaan pohtia, miksi joku henkilö valitsi juuri sen, mitä valitsi.

c) Eloonjääneet, paluu elämään
Elämä sodan jälkeen ja nykyään. Tapahtumina ja ilmiöinä vapautus, yksinäisyys, eloonjääneiden etsiminen, runsas määrä häitä ja lasten syntymiä, uudet asuinpaikat, kosto, uhrien muistaminen.

2. Sivustakatsoja

Noin 300 miljoonaa ei-juutalaista joutui päättämään, mihin ryhmään kuului. Vaihtoehtoja oli kolme: auttaa vainon toteuttajia, auttaa juutalaisia ja olla tekemättä mitään. Monilla ei ollut todellista valinnanvapautta, mutta arviolta kymmenillä miljoonilla ihmisillä oli aito mahdollisuus valita suhtautumisensa. Kaikkialla ihmiset tiesivät, että oli kyse vakavasta vainosta ja että juutalaisten tilanne oli hälyttävän huono. Silti useimmat ihmiset eivät auttaneet millään tavoin.

Pohdintakysymyksiä:

Mitä holokausti kertoo meistä eettisinä olentoina?
Mitkä ovat nykypäivän eettisen ihmisen velvoitteita?
Voiko opettaa pelastajaksi? Onko se tavoite?
Mikä motivoi auttamaan? Mikä motivoi sallimaan vainoa tai
pidättämään ihmisiä?
Miten kasvattaisimme koulussa sankariyksilöistä sankariyhteisöihin?

Juutalaisia auttaneet eivät olleet vainotilanteessa oma ryhmänsä, sillä kukaan ei ollut alusta pitäen auttaja, vaan ryhtyi sellaiseksi oltuaan ensin uhri, sivustakatsoja tai toimija. Opetuksessa auttajiakaan ei leimata "enkeleiksi", koska usein he olivat tavallisia ihmisiä, jotka ottivat suuria riskejä.

3. Toteuttaja, toimija

Tappajakoneistossa oli tavallisia ihmisiä. Kaikki toimijat eivät myöskään olleet natseja eivätkä saksalaisia.

4. Ikäsopivuus

Oppilaiden iän myötä suositellaan opetusaiheiden etenevän yksilön ja perheen kautta yhteisöihin ja sitten laajempaan historiaan. Israelissa pienimmille oppilaille opetetaan yksilötarinoita selviytymisestä. Siellä opetus alkaa jo varhain päiväkodissa ja esiopetuksessa, sillä aihe koskettaa jokaista lasta ja perhettä.

5. Eri oppiaineiden yhteistyö

Juutalaisten vainoja tai rasismia ei ole mielekästä opettaa erillisinä asioina, vaan ne ovat mieluummin asiakokonaisuus, jota voidaan lähestyä eri oppiaineiden ja eri aiheiden näkökulmasta. Samoin jos holokaust on aiheena, voidaan opetus toteuttaa monen eri oppiaineen menetelmin.

6. Kasvattajan rooli

Opettaja kasvattajana antaa asioille merkityksiä. Mitä pienempiä oppilaat ovat, sitä herkemmin he omaksuvat opettajan asenteita. Opettajan roolissa haasteiksi nousevat ainakin:

• Historian tulkinta ja faktat - Mikä on totta?
• Käsitteiden opettaminen - Mikä on kansamurha? Miten juutalaisten vaino poikkeaa muista kansanmurhista?
• Aiheeseen herkistäminen ja tietoisuuden lisääminen - Miksi menneiden asioiden käsittely on tärkeää?
• Opetusaiheiden valinta - Mitä kertoa oppilaille?
• Aiheeseen kyllästyminen - Miksi taas puhutaan rasismista, suvaitsevaisuudesta, holokaustista?
• Välinpitämättömyys
• Vertailut eri asioiden vääryyden ja merkityksen suhteen
• Holokaustin kieltäminen - Oppilaat löytävät mm. nettiaineistoja, joissa tieteellisesti todistetaan, että vainoja ei koskaan tapahtunut.
• Antisemitismi
• Lähi-idän tapahtumien käsittely
• Opetusmentelmät - Työskentely tapahtuu muiden kuin draaman menetelmien avulla.

Satu Honkala ja Ritva Tuominen