Luonto

Keskeisiä teemoja ovat luonnon ja yliluonnon käsitteet, luonnonlait sekä kausaalinen ja finaalinen selittäminen.

Pienet oppilaat ovat taipuvaisia selittämään luonnonilmiöitä finaalisesti. Kasvit ja eläimet käyttäytyvät heidän mielestään ihmisten kaltaisesti. On tärkeää selvittää, mikä on satua ja mikä totta. Luonnonilmiöt selitetään kausaalisesti, niille on luonnontieteellisiä syy- ja seuraus -suhteita. Myös ihmisen toimintaa voidaan selittää luonnontieteellisesti esim. kemiallisten reaktioiden avulla. Ihmisen käyttäytymistä pitää myös aina selittää finaalisesti, ihmisen pyrkimyksistä, tavoitteista ja tarkoituksista lähtien. Luonnonilmiöillä ei ole tarkoituksia, ainoastaan kausaalisia syitä.

Kausaalinen selittäminen on tyypillistä luonnontieteille, kuten fysiikalle ja kemialle. Ihmistieteet kuten historia tai sosiologia puolestaan käyttävät finaalisia selityksiä. Lapsille on hyvä opettaa luonnontieteellisen selittämisen perusidea: ilmiön selitystä etsitään sitä ennen olleista tapahtumista. Voidaan järjestää kokeita, joissa katsotaan, pitääkö selitys paikkaansa. Ihmisen käyttäytymistä selitetään päämäärillä, jotka sijoittuvat ajallisesti selitettävän ilmiön jälkeen. Kausaalinen selittäminen tapahtuu ilmiötä edeltävien asioiden avulla, finaalinen selittäminen tapahtuu vastakkaisesta suunnasta, ilmiötä seuraavien tavoitteiden kautta. Eettinen arviointi edellyttää finaalisen ja kausaalisen selittämisen eron ymmärtämistä.

Ikkuna särkyi, koska Ville potkaisi siihen pallon. (kausaalinen selitys)
Ikkuna särkyi, koska Ville yritti tehdä maalin, mutta pallo lähti väärään suuntaan. (finaalinen selitys)
Ikkuna särkyi, koska Ville suuttui talonmiehelle ja halusi kostoksi rikkoa ikkunan. (finaalinen selitys)

Rakennettu ja luonnonvarainen luonto

Useimpien suomalaislasten lähiympäristön luonto on rakennettua. Luonnosta keskusteltaessa käsitellään helposti vain luonnonvaraista luontoa. Toisaalta rakennetut ympäristöt, kuten hoitometsät ja puistot, käsitetään luonnonvaraisiksi. Oppilaiden kanssa on hyvä pohtia, mihin kaikkeen ihminen ympäristössä tietoisesti vaikuttaa.

Elollinen ja eloton luonto

Elollinen ja eloton -sanojen merkitys on käsitelty jo alkuopetuksen aikana. Elollisen ja elottoman erottaminen ei kuitenkaan ole aivan yksinkertaista. Tekstin avulla on tarkoitus miettiä luonnon elollista ja elotonta osaa sekä näiden eroa. Tietokonevirus lienee intuitiivisesti eloton, mutta se täyttää monin tavoin elollisen kriteeristön. Keinotekoista elämää voidaan myös käsitellä, esim. tieteiselokuvista löytyy hyviä kuvauksia.

Tehtävissä on painovirhe, tehtävän 4 johdantoteksti on tehtävän 3 lopussa.

Luonnollinen
Tätä termiä käytetään monessa eri merkityksessä. Alla on lueteltu sanan eri merkityksiä ja niihin liittyviä vastakohtia.

Luonnollinen

= Mitattavissa ihmisen ja hänen ympäristönsä mitoilla, vastakohtana Yliluonnollinen
= Selitettävissä oleva, inhimillisesti ymmärrettävä, vastakohtana Käsittämätön
= Profaani, vastakohtana Pyhä
= Sallittu, vastakohtana Tabu
= Ei sisällä merkityksiä, vastakohtana Kulttuurinen
= Ihmisestä riippumaton, vastakohtana Ihmisen tekemä
= Todellinen, vastakohtana Sopimuksenvarainen
= Objektiivinen, vastakohtana Subjektiivinen
= Villi, raaka, vastakohtana Sivistynyt
= Epäinhimillinen (armoton ym.), vastakohtana Inhimillinen (esim. armollinen)
= Vaihtoehdoton (ei mahdollisuutta valintoihin/moraaliin), vastakohtana Vaihtoehtoja sisältävä
= Oikea, hyvä, vastakohtana Luonnoton/Epäluonnollinen
= Läheinen (inhimillinen), vastakohtana Vieras, outo
= Puhdassyntyinen, vastakohtana Keinotekoinen
= Aito, vastakohtana Teeskentelevä
= Yksinkertainen, suoraviivainen, kehittymätön, vastakohtana Monimutkainen
= Perinteinen, vanha, vastakohtana Uudenaikainen

Tehtävän 4 tavoite on auttaa huomaamaan, että sama sana tarkoittaa eri asioita eri yhteydessä.

Satu Honkala ja Ritva Tuominen