Miina ja Ville

Filosofia on keskeinen elämänkatsomustiedon taustatiede. Myös pienten oppilaitten kanssa voi filosofoida samoin kuin keskustella siitä, mitä filosofia on ja miten monien mielenkiintoisten asioitten pohtiminen alkoi jo antiikin Kreikassa.

Filosofia voidaan ymmärtää käytännöllisenä toimintana, esimerkiksi ongelmallisten eettisten asioiden yhdessä tapahtuvaksi sokraattiseksi tutkimiseksi. Tällöin ET-tunnit ovat usein filosofian tunteja, joitten tavoite on haastaa oppilaat ajattelemaan, käymään dialogia omasta suhteestaan erilaisiin näkemyksiin tai filosofisiin kantoihin. Lasten kanssa tapahtuvalla filosofoinnilla on pitkät perinteet eri puolilla maailmaa, tunnetuin ja laajimmin levinnyt on professori Lipmanin Filosofiaa lapsille -ohjelma.

Filosofiaa lapsille -nimikkeellä voidaan viitata Matthew Lipmanin kehittämään P4C-ohjelmaan, mutta sillä voidaan tarkoittaa laajemminkin lasten ja nuorten ajattelun kehittämiseen tähtääviä toimintamuotoja. Toimintaa on eri maissa, Suomessa tietoa saa mm. Filo ry:n sivuilta. Niin&Näin kustannus on tuottanut useita aiheeseen liittyviä kirjoja ja oppimateriaaleja.

Filosofiaa Lapsille -ohjelman kehittäjä Matthew Lipman näkee hyvän ajattelun päättelytaitoja laajempana ilmiönä. Hän pohtii ajattelun taitojen kehittämisen mahdollisuutta kirjassa Thinking in Education (Cambridge University Press 1991). Lipman toteaa, että emme voi opettaa ketään ajattelemaan itsenäisesti, mutta voimme luoda ympäristön, jossa on mahdollista oppia itse ajattelemaan itsenäisesti. Tärkeää on rationaalisuuden ja luovuuden yhdistyminen ja kummankin asian merkityksellisyys ihmisen elämässä. Rationaalisuuteen liittyviä asioita voidaan opettaa ja niitä kannattaa opettaa. Luovuuteen liittyviä asioita kannattaisi opettaa, mutta se ei ehkä ole mahdollista. Sen sijaan luovuuteen voidaan kannustaa, ja sitä voidaan opetuksessa tukea. Ihanteena Lipman näkee tutkimusyhteisön tavoin toimivan opetuksen, jossa oppilaat itse rakentavat tietämystään, osaamistaan ja ajatteluaan toistensa kanssa kommunikoiden. Yhteinen vapaa keskustelu on paras ympäristö ajattelun kehittymiselle. Filosofia tarjoaa yksittäisiä oppiaineita laajemman mahdollisuuden kehittyä ajatteluntaidoissa ja tutkimisessa. Tarkoitus on lasten kanssa tehdä filosofiaa, tutkia ja ajatella itse. Muitten filosofien ajatusten tai filosofian historian opettelua Lipman ei pidä lasten kannalta hyödyllisenä.

Hyvään ajatteluun kuuluvat Lipmanin mukaan sekä kriittisyys että luovuus. Hyvän ajattelun syntymistä hän kuvaa seuraavalla kaaviolla ja väittämillä:

1. Hyvää ajattelua raamittavat totuus ja merkitys.
2. Hyvä ajattelu yhdistää luovuuden ja kriittisyyden.
3. Kriittinen ajattelu sisältää päättelyä ja arviointia.
4. Luova ajattelu sisältää taitoa, taidetta ja luovaa arviointia.
5. Kriittinen ajattelu edellyttää luovaa arviointia.
6. Luova ajattelu edellyttää kriittistä arviointia.
7. Hyvään ajatteluun ei päästä pelkällä kognitiivisten taitojen harjaannuttamisella, ennemminkin hyvä ajattelu parantaa kognitiivisia taitoja.
8. Hyvää ajattelua syntyy parhaiten keskustelussa, jossa pyritään tutkimusyhteisönä toimimiseen.
9. Algoritmit ovat kognitiivisia välineitä, joilla on tarkoitus vähentää luovan arvioinnin tarvetta. Ne toimivat ja säästävät aikaa tietyissä tilanteissa, mutta niitä ei voi käyttää tutkimusvälineenä.
10. Heuristisen lähestymistavan tarkoitus on vähentää kriittisen arvioinnin tarvetta lopputulos pyhittää keinot -tyyliin. Lähestymistavan vaara piilee siinä, että tietyn tuloksen tuoneet analysoimattomat keinot saattavat toisessa tilanteessa johtaa epätoivottuun tulokseen.
11. Kriteerit ovat yhteisössä luotettavaksi hyväksyttyjä perusteita, joitten varassa voidaan päätellä.
12. Arvot ovat tärkeitä, niihin liittyy voimakkaita tunteita. Näin tunteet yhdistyvät ajatteluun. Tunteet voivat yhtä todennäköisesti täydentää päättelyämme tai vääristää sitä.

Filosofiaa lapsille -ohjelma on ajattelun kehittämisohjelma. Siinä lapset harjoittelevat ja opettelevat kriittistä ja loogista ajattelua aikuisen johdolla. Tavoitteena on kehittää älyllistä joustavuutta ja kykyä selvitä erilaisista elämän tilanteista. Menetelmä harjaannuttaa myös kommunikaatiotaitoja, koska ajatteleminen tuodaan julki keskustelussa, jossa kaikki ryhmän jäsenet osallistuvat ajatusten arviointiin ja jatkokäsittelyyn.

Filosofiaa lapsille -ohjelmassa opitaan

• ajattelutaitoja
• suostumista kärsivällisyyteen ja jatkuvaan uudelleen aloittamiseen
• kriittistä ja loogista ajattelua
• harjaantumista arvioimaan omaa ajattelua ja tarvittaessa korjaamaan sitä
• älyllistä joustavuutta ja kykyä selvitä erilaisista elämän tilanteista
• mahdollisuutta rutiininomaisten ajatustottumusten hylkäämiseen
• demokraattisen koulun ja lapsikeskeisen pedagogiikan ihanteita
• sitä, miksi koulussa työskennellään ja mikä tavoite ohjaa työtä eri tilanteissa
• ympäristön kriittistä tarkastelua ja sen muuttamista paremmaksi.

Filosofiaa lapsille -tunneilla opettajan on oltava riittävän perehtynyt filosofiaan. Hänen on kyettävä välittämään perusideat riittävän yksinkertaisesti ja pelkistettyinä hukkaamatta kuitenkaan niiden keskeistä sisältöä. Yllättävät ajatuskulut on osattava myös palauttaa ”aikuisten filosofiaan”.

Filosofiaa lapsille -tuntien on tarkoitus olla yhteinen kokemus, jossa oppilaat kehittävät omia ajattelutaitojaan yhteistoiminnallisessa oppimistilanteessa. Tutkimuskeskustelun pohjaksi ryhmä hankkii yhteisiä kokemuksia tutustumalla kertomusten tapahtumiin.

1. Oppilaitten tehtävä on tuoda luetun tekstin pohjalta esille heitä kiinnostavia kysymyksiä, ihmettelyn aiheita ja ongelmia. Kiinnostavat asiat kirjoitetaan näkyviin, mieluiten kysymyksen muodossa, mutta niitä ei kommentoida – vielä.
2. Ryhmä valitsee kiinnostavimman ongelman ja aloittaa sen tutkimisen. Tässä tutkiva yhteisö on sekä päämäärä että metodi. Jokaisen ryhmän jäsenen näkökulma pyritään ymmärtämään ja hyödyntämään. Kysymistä rohkaistaan, ja jokaiseen kysymykseen etsitään vastausta.
3. Ryhmä arvioi yhteisesti omaa toimintaansa sekä löydettyjen ratkaisujen merkitystä ja arvoa. Onko ryhmä ”ajatellut hyvin”?
4. Opettaja on ryhmän tasavertainen jäsen, joka tukee ryhmää tuomalla esiin oman aikuisen näkemyksensä ja kokemuksensa. Hänellä on riittävästi asiantuntemusta keskustelijoiden ohjaamiseen ja auttamiseen.

Keskustelun ohjaajana toimivalle opettajalle

Opettaminen on kuin orkesterin johtamista tai jalkapallojoukkueen valmentamista, siihen ei ole reseptiä.

Keskustelu aloitetaan oppilaitten tärkeinä pitämistä teemoista. Tarkoitus on keskustella siitä, mistä oppilaat haluavat. Heistä mielenkiintoista ei välttämättä ole se, mikä opettajasta on mielenkiintoista.

Keskustelua yritetään ohjata konkreeteista teoreettisempiin aiheisiin.

Tarkoitus on kehittää ajattelutaitoa. Opettajan tulisi auttaa lapsia luomaan uusia ajatuksia, olemaan kriittisempiä sekä selventämään käsitteitä ja merkityksiä.

Opettajan tulee auttaa keskustelijoita siirtymään yksittäisestä yleiseen ja todellisesta mahdolliseen.

Filosofiaa lapsille -oppimateriaalia

(IAPC, The Institute for The Advancement of Philosophy for Children)

Nukkesairaala (The Doll House) ajattelun taitoja esi- ja alkuopetukseen, käännetty suomeksi, saatavana Niin&Näin kustantamolta

Muista alkuperäiset ohjelman materiaaleista on aikanaan käännetty suomeksi Elfie, Kim ja Jonna, Harri sekä Liisa, niitä voi löytää kirjastoista.

Elfie – ”Getting Our Thoughts Together” (kysymistä ja tiedonhankintaa)

Kim ja Jonna (Kio and Gus) -”Wondering at the World” (luonnontiedon kysymyksiä)

Pixie – ”Looking for Meaning” (tekstin ymmärtämistä, luokittelua, käsitteenmuodostusta, vertailua ja analogioita)

Harry – ”Philosophical Inquiry” (ajattelutaitojen kehittämistä analyyttisen filosofian perinteen hengessä)

Lisa – ”Ethical Inquiry” (eettisiä kysymyksiä)

Suki – ”Writing: How and Why” (kirjoittaminen, taide)

Mark – ”Social Inquiry” (laki ja oikeus, poliittista teoriaa)