Yleisohjeita
Aakkoset näkyville luokassa.
Opettele, miten kirjaimet piirretään oikein, eli mistä kirjaimen piirtäminen aloitetaan ja käytä havainnollistamisessa aina samaa piirtotapaa. Opettele myös kirjain-äännevastaavuudet ja käytä niitä aina kirjaimia luettaessa. Huomaa, että kirjaimen nimi ja äänne ovat eri asia. Kirjain-äännevastaavuus on suomen kielessä perustaito.
Dramatisointi
Tarjoa tilaisuuksia puhua ja tulla kuulluksi joka päivä. Rohkaise oppilaita ilmaisemaan itseään. Aluksi on hyvä ottaa yksinkertaisia harjoituksia, esitetään pantomiimina arkipäivän tilanteita, ammatteja, koulupäivän asioita. Esiinny myös itse.
Vihjeitä:
1) Tehdään jotakin peräkkäin (sanotaan oma nimi, sanotaan numerot vuorotellen järjestyksessä, taputetaan tai soitetaan kehon soittimilla jokin lyhyt rytmi.),
2) Dramatisoidaan jokin kirjan kuva tai teksti,
3) Esitetään keksitty tilanne tai kirjan kuva, jossa käytetään vuorosanoja.
Elekieli
Ota kädet käyttöön tai esitä muulla tavoin elehtien äänteen kesto (lyhyt ja pitkä vokaali). Elehtimällä voit auttaa oppilasta muistamaan, mikäli hän ei lukiessa heti huomaa tuleeko u vai uu.
Havainnemateriaali
Tuo tunnille mukanasi pientä rekvisiittaa opeteltavaan liittyen: a –> appelsiini, i –> ilmapallo, UUSI laukku ja VANHA laukku.
Kalenteri
Viikonpäivien, kuukauden, vuoden, säätilan sekä nimipäivien seuraaminen päivittäin ovat hyödyllisiä ja mukavia lukuharjoituksia. Hyödynnä myös kirjan sisäkannessa olevaa kalenterisivua ahkerasti.
Kello
Kirjassa on tarkoituksella melko suppea otos kellon opetusta. Kellonaikoja kannattaa harjoitella pieninä välipaloina joka päivä: ”Paljonko kello on nyt?, Kuinka paljon kello on tunnin kuluttua?”- tyyppisesti. Toistoa tarvitaan tässä taidossa paljon, mutta se tuottaa tulosta. Paljon sopivia kellohajoituksia löytyy netistä sekä tulostettavaksi että sähköisesti harjoiteltavaksi.
Kirjoitustaidon opetus
Kirjoitustaidon opetus alkaa hienomotorisilla harjoituksilla. Kirjoittaminen on vaativa hienomotorinen suoritus, joka edellyttää hyvää silmän ja käden yhteistyötä sekä monien liikeratojen oppimista. Lukutaidoton nuori tai aikuinen saattaa saada kynän käteensä ensimmäisiä kertoja elämässään vasta saavuttuaan Suomeen. Hienomotoriikka tässä asiassa voi hänellä olla aivan pikkulapsen tasolla. Lisäksi meidän aakkoset saattavat olla täysin tuntemattomat osalle maahanmuuttajista. Kynän käyttöä tulee hajoitella paljon! Kirjassa olevat motoriset tehtävät eivät ole riittävät, vaan opettajan on etsittävä lisää harjoituksia esimerkiksi lasten puuhavihkoista. Kuhunkin kirjaimeen voi liittää myös kirjainaskartelun, josta tarkemmin opeoppaan sivuvihjeiden yhteydessä. Moi:ssa kirjoitus- ja lukutaidon opetus etenevät rinnakkain. Tarkoituksena on myös oppia yhtä aikaa sekä isot että pienet kirjaimet.
Kirjaimen muodon opetus
Keskeistä on aloituskohta (merkitty kirjainharjoituksissa pisteenä), suunta ja lopetus. Tarkista piirtosuunnat nuolimalleilla täydennetyistä aakkosista. Uuden kirjaimen opetus voi edetä seuraavalla kaavalla:
- Kirjaimen esittely. Piirrä tauluun vuorossa oleva iso ja pieni kirjain. Piirtäkää yhdessä suurikokoisia kirjaimia ilmaan, sitten pulpetin kanteen sormella. Anna oppilaiden piirtää kirjainta vapaasti myös taululle tai paperiin.
- Kirjaimen piirtäminen kaverin selkään. Tämä harjoitus kehittää myös taktiilista puolta, eli miltä kirjain tuntuu.
- Opeteltava kirjainkorttipari taululla (P p): suuraakkonen ja pienaakkonen. Näytä, miten kirjain sijoittuu viivastolle. Oppilaat harjoittelevat kirjaimen piirtämistä aluksi mallin päälle, sitten viivastolle (kirjaan, monisteeseen, vihkoon). Kirjain pitää oppia niin hyvin, että oppilas osaa tuottaa sen äänteen tai nimen perusteella ilman mallia. Harjoitusta tarvitaan paljon, pieninä annoksina, mutta säännöllisesti! Kirjainharjoitukset kotona ovat selkeä kotiläksy.
- Muodosta kirjain kehollasi. Kun kirjain on tullut tutuksi taivutelkaa vartaloita kirjaimen muotoon. Hyvä karkeamotorinen harjoitus ja sopii vaikka aamujumpaksi.
Kynäote
Kynään ei saa tarttua liian alhaalta eikä liian ylhäältä, eikä sitä saa puristaa. Kynään tartutaan kolmella sormella siten, että peukalo ja etusormi tukevat keskisormen päällä lepäävää kynää. Ohjaa oppilaitasi oikeaan kynäotteeseen. Kynään asetettava tuki / ohjain auttaa tarkoituksenmukaisen kynäotteen oppimista. Hyvä istuma-asento on myös tärkeä opettaa.
Lukemaan opettaminen
Moi:n lukemaanopettaminen painottuu kirjain-äännevastaavuuteen (synteettinen menetelmä, joka rakentuu suomen kielen pohjalta). Analyyttisiä menetelmiä (esim.LPP) on myös mahdollista käyttää, sillä kirjassa etenee rinnakkain lukemaan- ja kirjoittamaan opetus sekä sanaston opetus.
Kirjaimeen ja sen äänteeseen tutustutaan kirjan esittämässä järjestyksessä. Opitaan, miltä äänne kuullostaa (kts. Kirjainkohtaisia opetusideoita) ja millainen merkki (aakkonen) äänteelle kirjoitetaan. Kuvista voi etsiä sanoja, joissa on uusi äänne. Kuunnellaan, onko uusi äänne sanan alussa / lopussa. Kuuluuko sanassa lyhyt vai pitkä äänne. Opitaan piirtämään kirjainsymboli.
Tavupalkkien avulla harjoitellaan äänteiden yhdistämistä tavuiksi. Palkeissa on tarkoituksella sekä isoja että pieniä kirjaimia, jotta molemmat vahvistuisivat. Tavupalkeissa uusi äänne liitetään aikaisemmin opittuihin äänteisiin.
Tavujen lihoituksessa sanoiksi on sama idea, mutta lukeminen etenee ylhäältä alaspäin.
Lukutekstit ja luetunymmärtäminen
Käytä kirjan luettavia tekstejä monipuolisesti. Luetunymmärtäminen tulee mahdolliseksi, kun sanavarasto karttuu. Nuori saattaa oppia teknisesti lukemaan sanoja, mutta ei ymmärrä niiden sisältöä. Sen vuoksi kuvasanastot ovat tärkeä apuväline heti lukemaan opettelemisen alkuvaiheesta alkaen. Lisäksi samojen opittujen sanojen lukemista ja kirjoittamista tulee harjoitella, vaikka opettajaa ne jo kyllästyttävätkin. Luetunymmärtämiskysymykset (keksi myös itse) sekä tekstin näytteleminen syventävät opittua. Parin tai opettajan kanssa vuorokeskusteluna lukeminen on myös hyvä harjoitus.
Oppimisleikkejä:
1) Etsi ja leikkaa lehdestä oman nimen kirjaimet ja liimaa paperille. Lehtiä on muutekin helppo hyödyntää monella tavalla: nimeä lehdestä leikattuun ihmisen kuvaan kehonosat tai kasvon osat jne. Etsi kuvia tietystä aihepiiristä ja käytä taulukuvina.
2) Tee lappuja joissa on kirjaimia (myöhemmin sanoja). Laita kunkin oppilaat puseroon lappu kiinni teipillä. Kaksi oppilasta menee vierekkäin ja lukevat, mitä heidän lapuissaan lukee. Vaihdetaan paria. Kirjaintaso: A ja I ---> AI / IA, tavutaso: SA ja MU ---> SA-MU, MU-SA (Mieti tavuja, joista tulisi aina järkevä sana tai nimi.)
3) Opittujen sanojen kertaaminen. Kun opiskelluista kirjaimista alkaa saamaan helposti sanoja (5-10), näitä voi kirjoittaa ruudutettuun paperiin tavuittain (aluksi vain 2-tavuisia sanoja). Kukin oppilas saa oman paperin, lukee sanat ja sitten leikkaa ruudut erilleen (leikkaaminen hyvä motorinen harjoitus). Tämän jälkeen hän alkaa yhdistämään tavuja ja muostamaan niistä tuttuja sanoja. Halutessa muodostetut sanat voi liimata paperille tai vihkoon. (Kts. Muutama valmis esimerkkimoniste: Tavutetut sanat. Lue, leikkaa, liimaa.)
4) Bingon pelaamista sovituilla kirjaimilla, tavuilla ja myöhemmin sanoilla. Aluksi bingo-ruudukko voi olla vain 4 ruutua. Kun oppilaat oppivat idean sekä enemmän kirjaimia, ruutuja kannattaa lisätä.
Puhekupla
Kirjassa on käytetty paljon puhekuplia kuvien yhteydessä. Selvitä oppilaille, että kupla tarkoittaa kyseisen henkilön viestiä toiselle. Lukutaidottomalle myös kuvanlukutaito on heikkoa ja puhekupla saatetaan ymmärtää puhaltamiseksi tms.
Sanaväli eli sormiväli
Pieni ilmarako sanojen välillä on havainnollistettava ja opetettava konkreettisesti. Kun opiskelun alussa kirjoitetaan yksi kirjain, laitetaan etusormen vasen reuna kiinni kirjoitettuun kirjaimeen ja seuraavan kirjaimen kirjoitus aloitetaan sormen oikealta puolelta. Samalla tavalla toimitaan myöhemmin, kun siirrytään sanojen kirjoitukseen. Mikäli sanaväliä ei opeteta, oppilaat kirjoittavat kaikki sanat yhteen pötköön. Kirjassa kirjaimen kirjoitusharjoituksissa voi useimmissa kohdin katsoa sanavälikohdan ylemmältä riviltä.
Sanelukirjoitus
Saneluja on tehokasta tehdä joka kirjaimesta. 5-8 saneltua kirjainta, tavua tai sanaa riittää. Tästä ei ole muistutusta erikseen kirjan sivuilla, vaan opettajan on itse huomioitava sanelut opetusta suunnitellessaan. Ensimmäisissä kirjaimissa sanelussa riittää kuulluun äänteen kirjoittaminen. Vaihtoehtona kirjoittamiselle voi olla näyttää kirjainkortilla sanottu äänne: a, u, si. Sanelussa on tärkeää, että opettaja sanelee sanat huolellisesti, niinkuin ne kirjoitetaan, esim. kirk-ko, kat-to. Puhessa kaksoiskonsonanteista toinen ”häviää” hyvin helposti ja siksi sitä on erityisesti painotettava. Sanelutehtävässä on myös tärkeä, että oppilas toistaa ääneen tavun tai sanan, ennenkuin kirjoittaa sen. Kirjoitus on syytä tehdä tavuittain, koska silloin oppii helpommin huomaamaan kaksoiskonsonantit ja ylipäätään sanan rakenteen. Saneluja varten kannattaa oppilaille varata omat saneluvihkot.
Tavuttaminen
Tavutus jaetaan puhutun ja kirjoitetun kielen mukaiseen tavutukseen. On erittäin välttämätöntä opettaa kirjoitetun kielen mukainen tavuttamien. Suomen kielessä painotus on ensimmäisellä (ja kolmannella) tavulla. Kirjoitetun kielen mukaisen tavuttamisen oppimien auttaa myös kirjoittamaan oppimisessa.
Toisto
Uusi asia jää pitkäkestoiseen muistiin keskimäärin vasta 7. toiston jälkeen. Lukutaidoton nuori tai aikuinen tarvitsee ainakin tuplamäärän toistoja oppiakseen asian. Tsemppiä ja pitkäjänteisyyttä siis opettajalle!!
Vihko
Vihkoa (viivavihko, ei ruudullista) täytetään järjestyksessä edeten sivu kerrallaan. Tämä ei ole lukutaidottomalle selvää, vaan tekeminen saatetaan aloittaa, mistä vain ensimmäinen tyhjä sivu löytyy. Välillä vihko saattaa olla jopa ylösalaisin.
Kirjassa on rajallinen määrä kirjoitusharjoitusta. Hyödynnä vihkoa paljon. Vihkoläksyt ovat sopivassa määrin hyviä kotitehtäviä sekä itsenäisen työskentelyn tehtäviä tunnilla. Opettaja tekee kirjainmallit rivien alkuun ja oppilas täyttää rivin loppuun (kuten kirjassa). Myöhemmin voit kirjoittaa kirjoitusmalliksi tavuja sekä sanoja. Vihkon tilalla voi käyttää tällä sivulla liitteenä olevaa tulostettavaa tyhjää viivastosivua, johon opettaja kirjoittaa mallitehtävän. Harjoitukset voi kukin oppilas tallentaa omaan kirjoituskansioon, jotta eivät pyöri ja ruttaannu laukussa.
Myös omaa tuottoa kannattaa harjoitella: Liimaa kuva vihkoon ja oppilas kirjoittaa siitä tuttuja sanoja. Tai oppilas etsii kirjan kuvasta tai keksii itse esimerkiksi r-kirjaimella alkavia sanoja ja kirjoittaa niitä vihkoonsa. Kirjan lukuharjoituksista saa kirjoitusharjoituksen: Kirjoita kappaleen kuvatekstit vihkoon.
ÄNG-äänne
ÄNG-äänne (nk / ng) on ainut suomenkielen äänne, jolla ei ole omaa kirjainta. Kirjassa on asiaa käsitelty sivulla 161. Asiaa voi havainnollistaa taulukuvaparien kenkä – kengät, rengas - renkaat, sänky- sängyt avulla. Lukemaanopettamisvaiheessa äng-äänteeseen ei ole tarpeen käyttää kohtuuttomasti aikaa.