Tiedonalojen kieli
Tiedonalojen kieli on oppimisen ja opetuksen kielimuoto. Sillä on toki yhteisiä piirteitä arkisen puhekielen kanssa, jota koulussa myös käytetään, mutta tiettyjen ominaisuuksien perusteella voidaan puhua akateemisesta kielestä, tiedonalojen kielestä. Tiedonalojen kieleen kuuluu erityinen sanasto, joka tulee harvoin esille arkikielessä. Eri tiedonaloilla on tietoon kiinnittyviä tapoja ja perinteitä tuottaa tekstejä. Arkikieltä vaativammat kielen rakenteet ovat ominaisia tiedonalojen kielelle. Tiedonalojen kielellä tuotetuissa teksteissä on piirteitä, jotka poikkeavat arkikielestä.
Tiedonalojen kielellä
- nimetään ympäristöstä saatua tietoa
- jäsennetään ja kuvataan tietoa
- määritellään asioiden yhtäläisyyksiä ja eroja
- vertaillaan
- analysoidaan
- tehdään oletuksia
- annetaan nimiä syille ja seurauksille
- tehdään johtopäätöksiä
- ratkaistaan ongelmia.
Esimerkki. Tiedonalojen kielessä tapahtumien sarja tai asiat saavat yhden nimen
Talvella kasvin kukka, lehdet ja varsi kuivuvat. → Talvella kasvin maanpäälliset osat kuihtuvat.
Aamulla täällä satoi vettä, mutta yhtäkkiä paistoi aurinko. → Säätila alueella voi vaihdella päivän aikana, koska idässä on helteistä ja kosteaa ilmaa ja lännessä kuivaa ja viileää.
Esimerkki. Tiedonalojen kieli selittää ilmiön tieteen sanastolla
Tällä seudulla ilma muuttuu yhden päivän aikana. → Suurten ilmamassojen rajavyöhykkeellä säätila vaihtelee.
Esimerkki. Tiedonalojen kielessä on haastavia rakenteita
Huomattava säätilan muutos tapahtuu korkeapaineen väistyttyä.
Tieto ja kieli liittyvät toisiinsa. Siksi eri oppiaineiden kielet poikkeavat sanastoltaan ja tavoiltaan tuottaa tekstejä. Tietyt tekstilajit ovat ominaisia useille oppiaineille. Tekstilajit voivat olla kuvaavia. kertovia/selostavia, ohjaavia tai kantaa ottavia ja pohtivia, joissa asiaa pitää perustella. Oppiaineelle ominaisista teksteistä esimerkiksi ohje on tyypillinen taito- ja taideaineissa, käsitteen määritelmä tai ilmiön kuvaus biologiassa, selittävä ja perusteleva koevastaus historiassa.
Oppiaineiden teksteissä näkyy se, millä tavalla tietoa lähestytään. Monet oppimateriaalien tekstit ovat useiden tekstilajien yhdistelmiä, esim. oppikirjan teksteissä ja opetustilanteissa esiintyy määrittelevää kuvailua, selostusta ja ohjeistusta. Tarinallisuuttakin voi olla mukana sekä oppikirjoissa että lasten ja nuorten tietokirjoissa.