Historia ja yhteiskuntaoppi

Historialle ominaisia tekstitaitoja ovat opetussuunnitelman perusteissa mainittu ”taito lukea ja analysoida menneisyyden toimijoiden tuottamia lähteitä sekä tehdä päteviä tulkintoja niiden tarkoituksesta ja merkityksestä”.  Tähän laajaan tavoitteeseen liittyy taito liittää lähde aikaan ja paikkaan, ymmärrys lähteen tarkoituksesta ja kyky vertailla sitä muihin lähteisiin. Tätä varten oppilas tarvitsee tietoa, tietynlaisen kehyksen menneisyydestä. Käytännössä hän saa tämän kehyksen oppikirjoista, opettajan tuottamasta suullisesta tai kirjallisesta tekstistä, kuvista, videoista, tilastoista, graafeista jne. Tiedon ymmärtämiseen hän tarvitsee historian lukutaitoa. Osoittaakseen lähteiden tulkintataitoa, oppilaan pitää tuottaa omia tekstejä, joissa hän käyttää tarkoituksenmukaisia käsitteitä ja kirjoittaa tekstilajille ominaisella tavalla. Nämä taidot opitaan tekstejä lukemalla ja niiden tuottamista harjoittelemalla.

Tekstitaidot historiassa voidaan käsittää moninaisten taitojen kimpuksi. Anna Veijolan artikkeli valaisee tätä erinomaisesti.

Historian oppikirjan tai muun kirjallisen opetusmateriaalin lukemiseen soveltuvat samat kielitietoiset työtavat kuin muissakin reaaliaineissa. Liitteissä ja seuraavassa on nostettu esille joitakin työtapoja, jotka soveltuvat erityisesti historiaan.

Käsitekuvio ja orientoiva sanasto opetusjakson keskeisistä käsitteistä ovat tarkoituksenmukaisia juuri historiassa. Kuvio auttaa hahmottamaan kokonaisuutta ja auttaa myös lähteiden ”kehystämisessä”, jos se on tehty esimerkiksi aikajanaksi. Orientoiva sanasto, jonka oppilaat tekevät itsenäisesti, aktivoi aiempaa tietoa ja antaa esimerkiksi suomea toisena kielenä opiskelevalle mahdollisuuden käyttää käsitteiden avaamisessa omaa kieltään.

Oppikirjateksteissä on usein kuvia ja autenttisia lähteitä. Niihin kannattaa kiinnittää huomio, kun tekstiä esitellään oppilaille. Mistä tietää, että kyseessä on autenttinen lähde? Onko teksti kirjoitettu kursiivilla, mitä kuvatestissä kerrotaan kuvan alkuperästä jne. Monissa oppikirjoissa tekstit rakentuvat kirjan eri luvuissa samoin. On johdantokappale, sitten  väliotsikoidut asiakappaleet ja lopussa tiivistelmä. Tieto tekstin rakenteesta auttaa lukijaa hahmottamaan kokonaisuutta erityisesti historiassa, kun tekstiä on paljon jo alakoulun kirjoissa.

Historiassa tekstilajien erottamista voi harjoitella etsimällä tekstikappaleista kuvailevia, kertovia/selostavia, selittäviä tai perustelevia tekstejä. Näitä taitoja voidaan harjoitella sitten pienten tuottamistehtävien avulla. Tarinallisuutta on erityisesti monessa historian oheismateriaalissa, erityisesti elokuvissa. Yksilöiden tarinat auttavat eläytymään menneisyyden ihmisen elämään ja arvioimaan historiallisen tilanteen olosuhteita ihmisten kannalta. Tarinat synnyttävät keskusteluja ja niiden yhteydessä voi muistuttaa lähdekritiikistä, koska useimmat tarinat sisältävät sekä faktaa että fiktiota. Kertomukset voi voivat liittyä oppimateriaaleina faktatietoihin. Tästä on esimerkkejä liitteissä.

Erilaisten lähteiden vertailu ja tulkinta on monelle oppilaalle helppoa, jos hän saa siihen tietynlaisen rakenteen. Rakennetta oppilas tarvitsee erityisesti silloin, kun lähteitä tulkitaan kirjallisesti. Kysymykset, kuten kuka lähteen on tehnyt, miksi se on tehty, milloin se on tehty ja mitä se meille  kertoo auttavat tulkinnassa. Malliteksti hyvästä lähteen tulkinnasta on oivallinen esimerkiksi silloin, kun oppilaat ovat museokäynnillä valinneet jonkin esineen tulkinnan kohteeksi.  

Yhteiskuntaopin oppimateriaaleissa on paljon tekstejä, joissa kuvataan yhteiskunnan elimiä ja niiden tehtäviä. Tämä on samalla kertaa tietyn käsitteen määrittelyä, joka avaa käsitteen sisältöä elimen toimintoja luettelemalla. Esimerkiksi eduskuntaa voidaan kuvata määrittelemällä se kansanvallan korkeimmaksi päättäväksi elimeksi ja luettelemalla sen jälkeen sen keskeiset tehtävät. Käsitteiden määrittely eri tavoilla on oppimateriaaliteksteissä yleistä. Käsitteet limittyvät toisiinsa ja uusia käsitteitä määritellään aikaisemmin opittujen avulla. Siksi käsitekuvion antaminen oppilaille  ja siihen palaaminen asiaa käsiteltäessä on yhteiskuntaopissa erityisen tärkeää. Käsitteen määrittelylle kannattaa antaa aikaa. Artikkelissa "Yhteiskuntaopin käsitteitä kielitietoisesti" on erilaisia tapoja käyttää käsitteen määrittelyä yhteiskuntaopin oppitunneilla.

Paitsi kuvaamista ja määrittelyä, on yhteiskuntaopin teksteille tyypillistä, että niissä selostetaan prosesseja. Esimerkiksi lakialoitteen kulku eduskunnassa tai rikosasian käsittely tuomioistuimessa ovat esimerkkejä tarkasta selostuksesta, jossa oppilaan pitää ymmärtää tiettyjä käsitteitä. Prosessien selostamista kannattaa harjoitella oppitunnilla. Harjoittelussa täsmälliset käsitteet annetaan oppilaille, samoin verbit, jos ne ovat oppiaineelle ominaisia. Tämän jälkeen kirjoitetaan teksti eriyttäen.  Liitteessä on esimerkki tästä.

Liite
Liite