Minä oppijana

Suunnitelmallinen oppiminen edellyttää uuden tiedon tai taidon harjoittelua ja omaksumista. Oppiminen rakentuu pala kerrallaan. Aiemmin opittua sovelletaan uusiin tilanteisiin.

Oppiminen on tapahtuma, jossa toimimme yksin tai yhdessä muiden kanssa. Olemme oppijoina erilaisia, ja oppimistyylejä on monia. Myös syyt, joiden vuoksi haluamme oppia, ovat erilaisia. Oppiminen voi perustua joko aitoon innostukseen ja sisäiseen haluun oppia tai pakkoon ja ulkoiseen palkkioon.

Apukeinoja oppimiseen ja asioiden muistamiseen saat opettajaltasi. Esimerkiksi historian tapahtumista voi luoda tarinoita, näytelmiä, sarjakuvia tai riimejä. Mielikuvaharjoitukset, leikit ja pelit auttavat oppimisessa.

Oppiminen luo tunteen siitä, että osaa ja voi vaikuttaa omaan elämäänsä. Kun oikein innostuu, pääsee oppimisen imuun. Silloin oppiminen sujuu kuin itsestään.

Oppiminen vaatii kiinnostusta. Ilman sitä oppiminen on vaikeaa. Oppimisessa auttaa, kun huolehtii kehon ja mielen hyvinvoinnista. Oppimiseen tarvitaan lisäksi myönteistä asennetta, sinnikkyyttä, sitoutumista ja itsekuria.

Oppiminen vaatii myös haasteiden kohtaamista, sillä liian helpot tehtävät eivät opeta. Liian vaikeat tehtävät puolestaan kannattaa pilkkoa pienemmiksi osatehtäviksi. Kerralla ei kannata haukata liian suurta palaa.

Joskus täytyy hyväksyä se, että oppiminen voi olla vaikeaa. Oppimisen voi tehdä hankalaksi oppimisvaikeudet, ahdistus, stressi, nälkä, univaje tai ihmissuhdeongelmat. Etenkin silloin, kun oppiminen tuntuu vaikealta, on hyvä muistaa, että epäonnistumisetkin opettavat. Vaikeissa asioissa tarvitaan sinnikkyyttä ja apua toisilta. Yksin emme pysty kaikkeen.