Tunne on sisäinen kokemus, joka kestää lyhyen ajan. Se on eri asia kuin mieliala, joka on pysyvämpi olotila. Tunne on myös eri asia kuin luonne tai temperamentti, jotka tarkoittavat synnynnäistä tapaa toimia eri tilanteissa.
Jotkin tunteet, kuten ilo, suru ja viha, ovat perustunteita. Perustunteet ovat yhteisiä kaikille ja ne ilmenevät samantapaisina eri kulttuureissa. Monet tunteet ja tavat ilmaista tunteita ovat kuitenkin sidoksissa siihen kulttuuriin, johon on syntynyt ja jossa elää.
Tunteet antavat meille tietoa itsestämme. Tunteet näkyvät ja tuntuvat mielen lisäksi kehossamme. Tunnetila on yhdistelmä useita erilaisia tunteita, jotka voivat olla keskenään ristiriitaisia.
Kaikki tunteet ovat sallittuja ja tarpeellisia. Tunteita ei voi eikä tarvitse estää. Tunteet tulevat ja menevät. Niiden kanssa on tultava toimeen.
Tunteita on tärkeä oppia tarkkailemaan, koska tunteet vaikuttavat toimintaan. Tunne ei ole hyvä eikä paha, mutta tunteen aiheuttama teko voi olla hyvä tai paha. Tunteita ei ole aina pakko totella, ja joskus täytyy tarkkailla, etteivät tunteet ohjaa liikaa toimintaa. Tunteita täytyy oppia hallitsemaan, etteivät ne hallitse meitä.
Tunteiden hallinta ja oman toiminnan sääteleminen ovat tunnekasvatuksen tärkeimpiä tavoitteita. Tunteiden tunnistaminen auttaa ymmärtämään omaa ja muiden ihmisten toimintaa. Se auttaa myös suhtautumaan toisen ihmisen tunteisiin. Näin elämä muiden kanssa sujuu hyvin eri tilanteissa.
