Ekspressionismi on ihmisen omasta mielestä lähtevän ilmaisun esittämistä; sen vastakohta on tavallaan ympäristöä tarkkaan havainnoiva ja projisoiva impressionismi. Kuvataiteessa ekspressionismi syntyi 1910-luvulla Saksassa. Muutos ilmeni myös teatterissa kolmiulotteisina lavastuksina. Ekspressionistisessa teatteriesityksessä rakennettiin usein voimakkaiden valojen ja varjojen kautta ulkoisesti epätodellista, mutta kokevan henkilön kannalta vakuuttavaa ja vastaanottajaankin vaikuttavaa ilmaisua. Suomalaisessakin teatterissa on tehty mielenkiintoisia ekspressionistisia esityksiä.
Saksassa ekspressionismi liittyy Georg Kaiserin ja Ernst Tollerin nimiin. Heidän näytelmänsä olivat yhteiskuntakriittisiä ja hyökkäsivät kapitalistisen yhteiskunnan arvoja vastaan. Henkilöhahmot pelkistettiin keskiaikaisen moraliteetin tapaan tiettyä näkökantaa edustaviksi abstrakteiksi henkilöitymiksi. He ovat olemassa pikemminkin symboleina kuin ihmisinä. Esimerkiksi Kaiserin näytelmässä Kaasu on henkilöluettelossa sellaisia hahmoja kuin Insinööri, Tyttö, Valkopukuinen herra, Ensimmäinen mustapukuinen herra ja Miljardöörin poika.
Lavastajat kykenivät monitasolavastuksilla, puvustuksilla, joukkokohtausten ryhmittelyllä ja näyttämövalaistuksella antamaan teatraalisuutta yksinkertaisillekin tarinoille.
Lisälähteitä:
- Lehmann, Hans-Thies, Draaman jälkeinen teatteri. LIKE 2009, 122–123.
- Pätsi, Mia, Näyttelijän tekniikoita. Avain 2010, 48.
- Wickham, Glynne, Teatterihistoria. Suomentanut Kalevi Nyytäjä. Helsinki: Painatuskeskus. Teatterikorkeakoulun julkaisusarja, Nro 24 [1994], 228–233 (sisällyttää mukaan myös Bertolt Brechtin).
