Nykyteatterin rihmastoja

Artaud haluasi vapauttaa teatterin kirjallisuuden – sanojen – vallitsevasta tyranniasta. Teatterissa on tärkeätä ilmaisun puhdistaminen sekä tunteiden perustan ja ajatusten ruumiillisuuden ilmaiseminen näyttelijöiden fyysisellä olemuksella. Hänen teatterinsa onkin liitetty fyysiseen teatteriin Euroopan 1900-luvun teatterissa.

Puhuttua kieltä kohtuuttomasti suosivan epätasapainotilan korjaamiseksi Artaud ehdotti näyttelijöiden koulutuksen lähentämistä miimien, tanssijoiden, atleettien ja laulajien koulutukseen. Näyttelijän tulee sekä asettua uhriksi että loukata yleisönsä tunteita; teatteriesityksen kriteerinä on aistimuksellinen väkivalta. Artaud tahtoi, ettei teatteri puhuttele vain katsojien mieltä tai aisteja vaan heidän kokonaisvaltaista olemassaoloaan: yleisö, joka tulee teatteriin kuin kirurgin tai hammaslääkärin vastaanotolle, ei saisi poistua moraalisesti tai emotionaalisesti koskemattomana.

Toisessa yhteydessä Artaud rinnasti teatterin ruttoon. Todellinen teatteri on Artaud'n mukaan vaarallista ja pelottavaa; kokemus, joka sulkee pois tyynet tunteet, leikkisyyden ja lohduttavan läheisyyden.

Näyttelijäntyössä Artaud ihaili fyysisyyttä, hengitystekniikkaa, ritualistisia ja tanssillisia (balilainen tanssi) liikkeitä sekä nukkemaisia, eläimellisiä ja yliluonnollisia hirviöitä kuvastavia liikkeitä. Hän korosti, että liikkeiden tuli olla ristiriidassa roolihenkilöiden aikomuksiin nähden.

Suomessa Artaud'n teatterinäkemysten soveltajana on pidetty ennen kaikkea Jouko Turkkaa. Hyvin suoraa Artaud'n oppien soveltamista harjoittivat myös niin sanotun Jumalan teatteri -tapahtuman järjestäjät vuonna 1988.

Lisälähteitä

• Artaud, Antonin, Kohti kriittistä teatteria. Le Thèâtre et Son Double. Suomentanut Ulla-Kaarina Jokinen. Helsinki: Otava 1983.
• Hurme, Juha, Teatteri joka vaikuttaa voiman tavoin. Antonin Artaud. Teoksessa Parrakkaat lapset. Johdatus esityskeskeiseen teatterinäkemykseen ja esitystutkimukseen. Oulu: Karloff Film Ltd. 1992, 26–46.
• Lehmann, Hans-Thies, Draaman jälkeinen teatteri. LIKE 2009, 252.
• Moring, Kirsikka, Artaud – Turkka, punaiset vaatteet. Teoksessa Sontag, Susan, Lihan estetiikka. Teatteri Artaud'n mukaan. Suomentanut Riikka Stewen. Helsinki: Kustannus Oy Odessa 1986, 89–94.
• Pätsi, Mia, Näyttelijän tekniikoita. Avain 2010, 89–93.
• Wickham, Glynne, Teatterihistoria. Suomentanut Kalevi Nyytäjä. Helsinki: Painatuskeskus. Teatterikorkeakoulun julkaisusarja, Nro 24 [1994], 254, 256.