Vastakohdaksi 1800-luvun realismin ja naturalismin todellisuuden tarkalle jäljittelylle vuosisadan vaihteen symbolismi halusi kuvata todellisuutta kokijan sisäisen maailman, tunteiden, fantasioiden, unien ja yliluonnollisen kautta. Näytelmäperinteestä voi ottaa esimerkiksi Henrik Ibsenin Villisorsan tai Anton Tšehovin Lokin. Myös August Strindbergin myöhempi tuotanto, esimerkiksi Uninäytelmä, on symbolistista.
Teatteritaiteessa symbolismi näkyy etenkin siten, että esityksessä käytetyt kuvat avautuvat laajempien asioiden ja suhteiden ilmaisuksi. Esimerkiksi Lokki-näytelmässä lokki symboloi näytelmän nuorta naispäähenkilöä ja hänen tulevaisuuden uskoaan, joka lopulta ammutaan alas.
Lisälähteitä:
- Pätsi, Mia, Näyttelijän tekniikoita. Avain 2010, 46.
- Wickham, Glynne, Teatterihistoria. Suomentanut Kalevi Nyytäjä. Helsinki: Painatuskeskus. Teatterikorkeakoulun julkaisusarja, Nro 24 [1994], 221–222.
