Nykyteatterin rihmastoja

Brittiläinen teatteriohjaaja ja -tuottaja Peter Brook vaati Tyhjä tila -pamfletissaan vuonna 1968 esityksen palauttamista takaisin ihmisten väliseksi tilanteeksi. – Voin valita minkä tahansa tyhjän tilan ja sanoa sitä näyttämöksi, Brook kirjoitti. Hänen mielestään esityksen ydin oli ihmisten välisessä elävässä vuorovaikutuksessa.

Peter Brook on tärkeä kokeilevan teatterin teoreetikko, joka on pohtinut teatterin perimmäisiä kysymyksiä: miksi ja kenelle? Vastauksena hän tarjoaa vastakkaisten pyrkimysten mahduttamista samaan esitykseen ja korostaa kollektiivista kokemusta, myös yleisön tempaamista pois totutuista kaavoista ja näkemään uusin silmin.

Brook on Pariisin teatterissaan Bouffes du Nordissa tehnyt yli 30 vuoden ajan töitä erimaalaisten näyttelijöiden kanssa. Yleisökin on ollut eri kulttuureista, sillä hänen ohjaamansa esitykset ovat tehneet maailmankiertueita jo 1970-luvulta saakka. Brookin teatterityöskentelystä tunnetaan ehkä parhaiten intialaisen eeppisen runoelman Mahābhāratan näyttämöllepano vuodelta 1985 ja siitä myöhemmin tehty televisiosarja.

Hyvä teatteriesitys on hyvin yksinkertainen, hyvin inhimillinen. – Esityksen muodon takana se etsii näkymätöntä, ja taiteellisten eleiden tehtävä on kertoa jotakin suurempaa; jotakin, joka kuitenkin on kaikille ihmisille yhteistä, Brook sanoo. Siitä on helppo puhua, mutta sitä on vaikea tavoittaa. Siitä ei tarvitsekaan filosofoida, teatterissa sen vain tietää.

Teatterintekijöiden onni on se, ettei heidän tarvitse harjoittaa teoretisointia ja polemiikkia maailman epäkohdista. Teatterissa näytetään, kuinka asiat voisivat olla. – Harjoituksissa, esityksissä ja katsomossa toteutetaan todellista yhdessä elämistä riippumatta ihmisten kulttuuritaustasta tai ihonväristä, sanoo Brook. Vanhan toistaminen ja imitointi johtuu pelosta ja laiskuudesta.

Lisälähteitä

• Brook, Peter, Tyhjä tila 1972, alk. The Empty Space 1968.
• Lehmann, Hans-Thies, Draaman jälkeinen teatteri. LIKE 2009, esim. 61, 103, 125, 297, 310, 407–408, 202, 307.
• Niemi, Irmeli, Nykyteatteri juuret. Teorioita, tavoitteita, saavutuksia 1900-luvun eurooppalaisessa teatterissa. Tammi 1975, 214–227.